Suurien haasteiden Viikinmäen jätevedenpuhdistamo
Katso, että pönttöön päätyy vain sitä itseään.
Viikinmäen jätevedenpuhdistamo huolehtii Helsingin seudun noin miljoonan asukkaan jätevesien puhdistamisesta. Puhdistamon prosessipäällikkö Mari Heinonen kertoo, että puhdistamolle tulee päivittäin jätevettä noin 250 000 kuutiometriä, jonka huiput ajoittuvat aamuheräämiseen ja iltapäivän kotiintuloon.
Jätevedestä erotetaan aluksi välppien avulla kaikki kiinteä aines, joka haittaa myöhempää puhdistusta. Satunnaisesti jätevedestä löytyy myös siihen vahingossa päätynyttä, onpa välppään joskus jäänyt leluja ja askelmittarikin. Heinonen kertoo että tavaroiden perään kysellään usein, mutta valitettavasti pyttyyn putoamisen jälkeen niitä ei voida enää löytää, vaan ne päätyvät jätteisiin.
Heinosen mukaan pääongelma on kuitenkin aikuisten tuottama sekajäte, kuten terveyssiteet ja käsipaperit, jotka kuuluisivat suoraan sekajätteeseen. Viikinmäelle kulkeutuu myös paljon sinne kuulumatonta biojätettä, kuten vihanneksia. ”Niiden paikka ei ole viemäri. On tyhmää kierrättää seka-ja biojäte tätä kautta”, Heinonen muistuttaa ja jatkaa: ”Kun vessaa on totuttu käyttämään tuollaiseen, ei kynnys käyttää sitä muuhunkaan ole suuri. Ongelmajätteet ovat ehdottomaksi sellaista, mikä ei pyttyyn kuulu”. Esimerkiksi maaleja tai liuottimia ei pidä laskea viemäriin, vaan viedä omaan keräykseensä. Asukas säästää jätevedenpuhdistamoa ja kustannuksia jätteidenlajittelulla ja laskemalla vessanpönttöön vain sitä itseään – samalla pidetään huolta putkista ja säästetään putkimiehen palkoissa.
Jäteveden puhdistaminen vie noin vuorokauden ja sen vaiheita on kolme; yllä mainittu mekaaninen välppäys, jossa vedestä poistuu noin puolet kiinteästä aineesta; biologinen vaihe missä bakteerit syövät vedestä ravinteita ja kemiallinen puhdistus, missä veteen lisätään kemikaaleja poistamaan esimerkiksi fosforia. Puhdistamisen avulla vedestä saadaan poistettua yli 95% fosforista ja lähes 90% typestä, jotka rehevöittävät vesiä. Näistä eniten aikaa ja rahaa vie biologinen puhdistus, sillä ravinteiden poisto vie paljon energiaa ja kemikaaleja.
Heinosen arvion mukaan jätevedenpuhdistamo erottelee jätevedestä päivittäin neljä täysperävaunurekallista kuivaa lietettä, joka jalostetaan Sipoossa mullaksi. Kaatopaikalle päätyy vain hiekkaisin välppäjäte, jota tulee erityisesti keväisin viimeisten hiekoitushiekkojen huuhtoutumisen myötä. Heinonen muistuttaakin, ettei hiekotushiekkoja tulisi huuhdella viemäreihin, sillä se päätyy Viikinmäelle aivan turhaan.
Puhdistettu vesi juoksee ensin 8 kilometriä maan alla Munkkisaareen ja sieltä toiset 8 kilometriä Katajaluodon edustalle, missä se purkautuu mereen.
Oman järjen käyttö
Jätevesistä tulisi huolehtia myös autojenpesun yhteydessä. Kaupungissa on kiellettyä pestä autoa yksityisillä pihoilla tai yleisillä alueilla, mutta sitä tapahtuu silti. Pesuvedet päätyvät sadevesiviemäreiden kautta ympäristöön sellaisenaan rehevöittämään vesiä. Autot tulee pestä pesuhalleissa, joista vesi ohjataan öljyn erityskaivon kautta jätevesiviemäreihin. Sama pätee mattojen pesussa – jätevesiä ei saisi laskea ympäristöön.
Korkea laatu
Viikinmäen puhdistamo valvoo laatuaan jatkuvasti online-mittarein, joihin laitoksen toiminta perustuu. Mittausten perusteella säädellään kemikaalisyöttöjä, ilmastusta ja muita prosesseja. Laitoksen tuloksia tarkkaillaan laboratorioanalyysein, joissa vettä testataan keskimäärin kahdesti viikossa.
Viikinmäen puhdistamo on sekä Suomessa että globaalisti ainutkertainen ja maailman parhaita. Heinonen kehuu laitoksen tekevän pohjoisen ankarista olosuhteista huolimatta huippujälkeä. 2000-luvun alussa kallion sisään rakennettua laitosta laajennettiin, ja tuosta laajennuksesta on odottamassa yksi puhdistuslinja, jonka käyttöönotettaneen vuonna 2013-14, Heinonen arvioi. Kallion sisällä altaista voitiin tehdä syvempiä.
Kuluttajat
Pääkaupunkiseudulla suuren ihmismäärän jätevesistä huolehditaan keskitetysti, joka johtaa korkeaan laatuun ja pieniin kustannuksiin. Jäteveden puhdistamisen tuotantokustannukset ovat noin 8-9 c/m3, joka Heinosen mukaan on kustannustehokas moneen muuhun kaupunkiin verrattuna. Hän arvioikin, ettei veden hinnoitelua muuttamalla sinänsä vielä vaikuteta veden peruskulutukseen.
Vastuu ympäristöstä on yhteinen. Heinosen mukaan jokainen voi tehdä pieniä muutoksia ympäristön hyväksi ja esimerkiksi jäteveden puhdistamista voi tehostaa ja helpottaa sijoittamalla vessaan oman roskiksen ja huolehtimalla ongelmajätteet niille kuuluviin paikkoihin. Vessanpöntölle on vain yksi käyttötarkoitus.
Puhdistamo toki huolehtii kaikesta jätteestä, mutta se koetaan turhaksi työn- ja rahanhukaksi, kun se kuuluisi tehdä kotona. Heinonen kannustaa kohtuulliseen kuluttamiseen esimerkiksi pesuainekemikaaleissa ja kosmetiikassa. Pesuaineissa yliannostelu lisää fosforin määrää vedessä, ja annostelussa tulisikin muistaa, että Helsingin seudulla vesi on pehmeää – pesuainetta tulee siis annostella minimimäärä. Viisainta olisi valita kaupassa fosfaatittomia pesuaineita. Heinonen kokoaa näiden olevan pieniä asioita, mutta kaikkien toimiessa niiden mukaan olisi vaikutus suuri.