Varoituksista huolimatta - Ruskettumismuoti pahentaa okasolusyöpätilastoja tulevaisuudessa
Vaikka kesä on ohi ja rusketus hävinnyt, niin iho ei unohda saamaansa UV-säteilykuormaa ja vaalean pinnan alla muhii. Lisää säteilyä on kuitenkin odotettavissa. Altistus jatkuu monien kohdalla etelän lomilla, solariumissa, talvihangilla, golfkentillä ja ulkotöissä. Vaikka melanoomasta varoitellaan, on huomattavasti yleisempi aurinkokeratoosi suurimmalle osalle vielä tuntematon käsite. Aurinkokeratoosin synnyssä tärkein tekijä on elinikäinen UV-säteilyn kokonaismäärä, ei välttämättä satunnainen palaminen. Hoitamattomana osa aurinkokeratooseista muuttuu pahanlaatuiseksi ihon okasolusyöväksi.
Ihosyöpä on perinteisesti ollut ikääntyvien ihmisten sairaus, mutta vallalla oleva ruskettumismuoti lisää tapausten määrää tulevaisuudessa ja yhä nuoremmat ovat riskiryhmässä. Pahinta on ruskettaa luontaisesti vaaleaa ihoa läpi vuoden esimerkiksi solariumissa. Suomessa tavallisimpien ihosyöpien ennustetaan lisääntyvän väestön ikääntymisen seurauksena 20–40 % vuoteen 2015 mennessä. Okasolusyövän ennustetaan lisääntyvän eniten.
Ihmisen ihotyyppi määrittelee sen, miten paljon yksilö sietää auringonvaloa. Mitä vaaleampi ihotyyppi (tyyppi I tai II) sitä helpommin voi saada aurinkokeratoosin, vaikka ei olisi koskaan polttanut itseään auringossa. Keskipäivän auringon välttäminen ja vaatteilla suojautuminen on tärkeää. Kannattaa myös muistaa, että vaalea päähine ei suojaa kaljua päälakea juuri lainkaan.
Terve iho kykenee puolustautumaan sekä ulkopuolisia (bakteerit, UV-säteily) että sisäisiä taudinaiheuttajia vastaan. Ruskettuminen on ihon keino suojautua haitalliselta UV-säteilyltä. Rusketus ei kuitenkaan suojaa ihoa tehokkaasti vaan vastaa enimmillään vain suojakertoimen arvoa 4. Iho ei myöskään karaistu palamisista, vaan tosiasiassa käy päinvastoin.
Hoida ajoissa valovaurioitunut iho
– Iho ei unohda saamaansa UV-säteilyä, vaan säteilyn vaikutukset kertyvät ihon muistiin koko eliniän ajan, kertoo iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Risto Oksman.
– Kun ihosoluja ärsytetään liiaksi, heikkenee niiden luontainen kyky suojautua ulkoisia stressitekijöitä vastaan. Solujen luontainen valvontaprosessi pettää ja solut altistuvat DNA-vaurioille ja mutaatioille. Vauriokohtaan muodostuva ihomuutos kehittyy vähitellen syöväksi.
Aurinkokeratoosipotilaiden määrästä ei ole olemassa tarkkoja tilastoja, mutta yhteensä potilaita arvioidaan olevan Suomessa yli 100 000. Uusia tapauksia tulee vuosittain lisää noin 10 000–30 000:een. Arviolta vain 10 % sairastuneista saa asianmukaista hoitoa. Oksman muistuttaakin, että okasolusyövän esiasteiden mahdollisimman varhaisella hoidolla voitaisiin tehokkaasti ehkäistä leviävän syöpätyypin kehittyminen.
Miten aurinkokeratoosia hoidetaan?
Aurinkokeratoosin hoitomuotoja on erilaisia. Hoidon onnistumisen kannalta merkittävää on se, miten laajalla ihoalueella aurinkokeratoosi esiintyy ja kuinka pitkäkestoinen hoitotulos on saavutettavissa. Erikoissairaanhoidossa aurinkokeratoosia hoidetaan useimmiten jäädytyshoidolla sekä fotodynaamisella terapialla. Nämä ovat kustannuksiltaan kalliita hoitoja ja sopivat kertaluontoisesti vain suppean ihoalueen hoitoon. Uusia hoitomuotoja ovat voiteet, joita potilas levittää vaurioituneelle ihoalueelle kotona ja ainoastaan seuranta tapahtuu lääkärissä. Voiteiden avulla voidaan samalla hoidolla käsitellä myös vielä näkymättömissä olevat solumuutokset.
10 kysymystä aurinkokeratoosista
1. Mikä on aurinkokeratoosi?
Aurinkokeratoosi on useita vuosia auringonvalolle altistuneen ihoalueen pintakerroksessa esiintyvä ihomuutos (ihottumaa muistuttava läiskä ihossa), joka voi muuttua pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Aurinkokeratoosi on okasolusyövän esiaste.
2. Mistä tunnistan aurinkokeratoosin?
Aurinkokeratoosia esiintyy alkuun pieninä punoittavina täplinä eniten valolle altistuvilla alueilla kasvoissa, korvanlehdissä, kädenselissä, kyynärvarsissa ja kaljuilla miehillä päälaella. Vähitellen ihomuutokset laajenevat karhean, vaalean hilseen peittämiksi punoittaviksi läiskiksi, joka voi myös muistuttaa kiusallista ihottumaa. Aurinkokeratoosille on tyypillistä, että UV-säteilystä vaurioituneet solut esiintyvä iholla rypäsmäisesti, jolloin yksittäistä aurinkokeratoosiläiskää voi olla vaikea paikantaa. Vauriokohtia on myös piilevänä ihon pintakerroksessa, jolloin iho näyttää ulkoisesti terveeltä.
3. Mistä aurinkokeratoosi aiheutuu?
Aurinkokeratoosin synnyssä tärkein tekijä on koko elinaikana kertynyt UV-säteilyn kokonaismäärä. Vaalea ihotyyppi altistaa aurinkokeratoosille. Pääsyy on ihon liiallinen toistuva palaminen tai ulkotyö, jossa henkilö työskentelee vuosien ajan pitkiä aikoja ulkona alttiina auringon säteilylle. Riskiryhmässä ovat myös kaljut miehet, etelänmatkaajat, ulkoilmaliikuntaa harrastavat (laskettelu, golf, purjehdus, kalastus) sekä solariumissa kävijät.
4. Voiko aurinkokeratoosiin kuolla?
Itse aurinkokeratoosi ei ole vaarallinen, mutta hoitamaton aurinkokeratoosi voi muuttua ajan mittaan pahanlaatuiseksi ihon okasolusyöväksi. Okasolusyövän oletetaan kehittyvän asteittain pitkään kestäneen UV-altistuksen seurauksena, kun korjautumatta jääneitä DNA-mutaatioita kasautuu vaurioituneisiin soluihin riittävästi. Okasolusyöpä leviää, lähettää etäpesäkkeitä ja voi tappaa hoitamattomana.
5. Mitkä ovat yleisimmät ihosyövät?
Yleisimmät ihosyövät ovat tyvisolusyöpä ja okasolusyöpä sekä melanooma. Nämä kolme sisältävät 99 prosenttia kaikista ihosyövistä. Tyvisolusyöpä on ihosyövistä yleisin pahanlaatuinen kasvain. Tyvisolusyöpä leviää yleensä ainoastaan ihon pintakerroksessa (epidermiksessä) ja tuhoaa siellä kudosta. Okasolusyöpä sen sijaan leviää helposti ja lähettää etäpesäkkeitä. Melanooma on parhaiten hoidettavissa, jos se löydetään varhain. Syvemmälle ehtinyt melanooma lähettää myös helposti etäpesäkkeitä veren tai imuteiden välityksellä muualle elimistöön ja on siksi tappavan vaarallinen.
6. Kuinka yleinen aurinkokeratoosi on?
Aurinkokeratoosipotilaita arvioidaan olevan Suomessa yhteensä yli 100 000 ja uusia tapauksia ilmenee vuosittain arviolta 10 000–30 000. Okasolusyöpään sairastuu Suomessa vuosittain noin 1 000 henkilöä, mikä on hieman enemmän kuin melanoomaan sairastuvien määrä. Melkoinen osa okasolusyöpätapauksista olisi voitu välttää aurinkokeratoosin huolellisella hoidolla.
7. Onko solarium yhtä vaarallista kuin auringon ottaminen?
Kyllä on, ja jopa vaarallisempaa. Solariumissa iho altistuu lähinnä UV-A-säteilylle ja ruskettuu nopeasti. UV-B-säteilyn ihoa paksuntava vaikutus puuttuu kuitenkin kokonaan ja siten syntynyt ohut rusketus suojaa huonommin ihoa kuin ”luonnollinen” rusketus.
8. Millainen on valovaurioitunut iho?
UV-säteily hajottaa ihon kollageeniverkostoa, jolloin kollageenisäikeet veltostuvat. Valovaurioitunut iho paksuuntuu ja muuttuu juonteikkaaksi. Lisäksi iho on ahavoitunut eli ihon pintaverisuonet ovat laajentuneet ja tulevat näkyviin. Iholle voi tulla myös pigmenttihäiriöitä, kuten kesakoita tai maksaläikkiä.
9. Suojaavatko aurinkovoiteet ihosyövältä?
Aurinkosuojavoiteilla voidaan matkia ihon oman pigmentin antamaa suojaa ja pidentää hieman auringossa oloaikaa, mutta ihosyövältä ne eivät täysin suojaa. Aurinkosuojavoiteiden teho perustuu fysikaalisiin (jäävät ihon pintaan, titaani- ja sinkkioksidi) ja kemiallisiin (imeytyvät ihoon ja hajottavat UV-säteilyä) suoja-aineisiin. Fysikaaliset suodattimet suojaavat paremmin UV-A-säteilyltä. Aurinkosuojavoidetta tulisi levittää iholle runsas kerros ja lisätä voidetta päivän mittaan. Useimmiten voidetta levitetään liian vähän ja liian harvoin.
10. Vanhentaako aurinko ennenaikaisesti?
Kyllä vanhentaa. Mitkään voiteet eivät korjaa valovaurioitunutta ihoa ennalleen.