• Verkkolehdet
• 29.05.2008
• Pääkirjoitus
• Hynninen
• Kulttuuri
• Valokeilassa
• Anu Hostikka
• Pauli Vuorisalo
• Koti ja asuminen
• Terveys ja tyyli
• Autot
• Vapaa-aika

Pauli Vuorisalo – viivan mestari

Viivan mestari ja Kruununhaan renessanssiruhtinas. Helsingin kaduilla taiteilija Pauli Vuorisalo on hahmo, joka huomataan. Hänen vapaalla kädellä piirretty, tanssiva viivansa ja sen mestarillinen käyttö vievät Vuorisalon samaan liigaan Henri Matissen ja Pablo Picasson kanssa. Taiteilija istuu taiteensa keskellä keskustan taidegalleriassa ja pysähtyy ympärillä kuhisevaan perjantaipäivään. Mitä on taide? Mitä on luovuus?

Taidemaalari Pauli Vuorisalo on eräs Suomen tunnetuimpia ja arvostetuimpia kuvataiteilijoita. Hänen tunnuspiirteensä, maaginen viiva, on nähty monessa yhteydessä. Hänen töitään on Amos Andersonin, Ateneumin ja Didrichsenin taidemuseoissa, Suomen Taideteollisuusmuseossa sekä Ranskan valtion kokoelmissa. Tänä kesänä hänen kädenjälkensä nähdään Pori Jazzin visuaalisessa ilmeessä. Vuorisalo on suunnitellut vuoden 2008 Pori Jazzin julisteen, jonka pohjalta tehdään myös festivaalin oheistuotteet. ”Tämän vuoden Pori Jazz yhdistää ensimmäistä kertaa kuvataiteen ja musiikin. Festivaalin yhteyteen avautuu näyttely, joka sisältää Kiinassa käsinsolmittuja taidetekstiilejä ja maalauksia sekä grafiikkaa”, kertoo Pauli Vuorisalo.

Pauli Vuorisalo ei ole koskaan vannonut vain yhden taidemuodon nimeen, vaan on ahnaasti ammentanut koko laajaa mahdollisuuksien skaalaa. Kuvataiteen lisäksi hän on keskittynyt myös lasin, keramiikan, gobeliinien, mattojen ja painokankaiden suunnitteluun. Taiteilijan viimeisin näyttely oli osoitus hänen monista ulottuvuuksistaan, sillä näyttely koostui valtaosin suurista taidetekstiileistä. Taidetekstiilit syntyvät piirroksista, jotka ovat taideteoksia jo sellaisenaankin. ”Olen tehnyt taidetekstiilejä jo vuodesta 1986 ja niitä on ollut esillä monessa eri näyttelyssä. Tekstiilit ovat uniikkeja eli niitä on olemassa vain yksi kappale. Nämä taidetekstiilit ovat eräs keinoni sanoutua irti perinteistä ja luoda uutta”, Vuorisalo kertoo. Taiteilijan uutena aluevaltauksena on kirjallisuus. Hän työstää parhaillaan runokokoelmaansa, ja suunnitteilla on myös proosarunonomainen omaelämäkerrallinen teos. ”Jos en olisi kuvataiteilija, olisin varmasti kirjailija. Onneksi kuitenkin olen kuvataiteilija, sillä kirjallisuus on taiteen lajeista kaikkein yksinäisin”, Vuorisalo pohtii.

Lapsuus ja nuoruus
Pauli Vuorisalo syntyi 64 vuotta sitten Kankaanpäässä. ”Taustani on satakuntalaisen pikkupaikkakunnan tapahtumattomuudessa. Taide ja kulttuuri olivat arvostettuja perheessäni. Lapsuudenkodissani oli paljon kuvataidetta, taattu työrauha ja luonnon elementit lähellä. Luonto, joka on aistittavissa kaikilla aisteilla, on meille suomalaisille hyvin tärkeä”, Vuorisalo toteaa.

Persoonallinen kuvataiteilija huomattiin jo kouluiässä. ”Niin kauan kuin muistan, minulla on ollut tietty viehtymys visuaalisuuteen, ja ilmaisen sitä kuvan kautta. Koulussa minulla oli erikoisoikeus maalata muillakin kuin vain kuvaamataidon tunneilla. Jo kansakoulussa minua kutsuttiin aina taiteilijaksi”, Vuorisalo muistelee.

Pariisi
Ranska näyttelee merkittävää osaa Pauli Vuorisalon elämässä ja taiteessa. Taiteilija on äskettäin palannut takaisin Suomeen maalattuaan taas Ranskassa Champignyn kartanossa. Pidemmän ajanjakson hän vietti Pariisissa 60–70-luvun taitteessa. ”Vietin Pariisissa kolme vuotta Citén kansainvälisessä taiteilijatalossa. Olin vähällä ranskalaistua kokonaan. Tein sunnuntaikävelyjä Louvressa. Eräs ranskalainen taiteilija on sanonut: Maalaamaan oppii Louvressa. Hän tarkoitti sitä, että ensin täytyy ottaa selvää, mitä muut ovat tehneet eri aikakausilla ja sitten lisätä siihen oma panoksensa – jos on jotain lisättävää. Aika Pariisissa vahvisti kaikkia näkemyksiäni. Ne vuodet ovat olleet kaikkein tärkeimmät, kuin ranskalainen maalauskoulu”, Vuorisalo pohtii.

Työ
Pauli Vuorisalon taiteellinen tavaramerkki on hengittävä ja hallittu viiva. ”Viivani on aina erilainen. Heijastuuhan tunnelma usein käsialaankin. Haluan työskennellä rauhassa, ja siksi monet eivät ole koskaan nähneet minun työskentelevän”, Vuorisalo kertoo.

Räiskyvä taiteilija tietää myös oman arvonsa. ”Hallitsen kaikki tyylilajit. Minä olen kuin laulaja, joka voi olla sekä basso että koloratuurisopraano. Se on erittäin harvinaista. Minun linjani on ainutkertainen”, Vuorisalo toteaa omasta työstään.

Ympäristö
Taiteilija on matkustanut koko uransa ajan. Hänelle matkat ovat työskentelemisen elinehto. ”En tee matkoja vain mennäkseni jonnekin. Kulloinenkin ympäröivä kulttuuri tuo taiteeseen vivahteita. Jos lähden Marokkoon, töihini tulee väistämättä orientaalisia vaikutteita. Ei tarvitse kuin mennä Pariisista Rivieralle, niin valo on aivan toinen. Yhteen aikaan maalasin paljon Pohjois-Afrikassa ja Arabimaissa. Saharan liepeiden väriskaala soi todella kauniisti. Minulle väri on valoa, sillä usein maalaan auringon alla, onnellisissa olosuhteissa”, Vuorisalo runoilee.

Vuorisalo on aina pitänyt itseään suomalaiseen kulttuuriin temperamentiltaan sopimattomana. ”Meidän kulttuurimme on aivan liian sovinnainen minun kaltaiselleni ihmiselle. Ihmiset, jotka temperamentiltaan edustavat jotain elementtiä, joka puuttuu jostakin miljööstä, ovat antoisia sille miljöölle, mutta miljöö taas ei ole heille sopiva. On paikkoja, joihin ihminen yksinkertaisesti sopii paremmin”, hän toteaa.

Matkoilta palattuaan taiteilija aistii Helsingin ilmapiirin entistä selkeämmin. ”Tässä hiljaisessa pohjoismaisessa kulttuurissa energia on ikään kuin syväjäätynyt, mikä johtuu varmasti osittain tästä pohjoismaisesta ilmastosta. Ei tarvitse kuin tulla jostakin pieneltä matkalta, niin jo lentokentällä tai laivarannassa aistii kaiken pysähtyneeksi”, Vuorisalo pahoittelee.

Innoittajat
Kuvataiteilija on löytänyt innoitusta omaan taiteeseensa eri kulttuureista ja taiteen lajeista sekä lukuisilta taiteilijoilta. Hän seuraa kotimaisen ja ulkomaisen taidekentän tapahtumia aktiivisesti. ”Musiikki on aina ollut minulle tärkeää. Pidän erityisesti klassisesta jazzista ja oopperasta. Ammennan inspiraatiota myös kirjallisuudesta. Teen mielelläni yhteistyötä eri alojen ammattilaisten kanssa. Erilaiset temperamentit luovat vastakohtia, ja työskentely on antoisampaa kuin samantyyppisten ihmisten kesken”, Vuorisalo toteaa.

Kuvataiteilijalla on omat esikuvansa myös maalaustaiteen puolella. ”Pidän lapsenmielisistä täysverisistä taiteilijoista, näistä suurista piirtäjistä: Hokusaista ja da Vincista. Picasso on loistava, koska hän on niin produktiivinen ja tehnyt välimerenkulttuurista synteesin. Maalaustaide on energian välittämistä, ja nämä taiteilijat ovat antaneet minulle energioitaan”, Vuorisalo kiittelee.

Luovuus
Perjantaipäivä kääntyy iltapäiväksi. Ihmiset lähtevät työpaikoiltaan viikonlopun viettoon. Viikonlopuksi on luvattu sadetta. Sisällä taidegalleriassa keskustelu kulkee kohti kuvataiteilijan olennaista, taiteen ja luovuuden olemusta. ”Taide on elämän ymmärtämistä syvästi ja sen tulkitsemista suvereenisti. Se ei ole sen merkillisempää, mutta se on kuitenkin välttämätöntä. Minusta se on merkittävintä inhimillisessä tajunnassa”, taiteilija pohtii.

Vuorisalon mielestä kuljetaan pahasti harhaan, mikäli kuvitellaan taiteilijoiden olevan sairasmielisiä. ”Luova energia on terveintä maailmassa. Nerokkuus ei missään tapauksessa ole hulluutta. Se on terävänäköisyyttä. Eihän lahjakkuus voi olla hulluutta. Hulluus on tuhoavaa”, Vuorisalo painottaa.

Teksti, RIIKKA HEINONEN