Lottamuseo luonnonhelmassa

Lottamuseo sijaitsee Syvärannan kansallisromanttisessa maisemassa Tuusulan Rantatiellä. Museossa pääsee tutustumaan Lotta Svärd -järjestön historiaan ja lottien maailmaan elävien kuvien ja tarinoiden siivittäminä. Visuaalispainotteinen näyttely tavoittaa kaikenikäiset: museosta löytyy muisteltavaa ja opittavaa, unohtamatta herkkutaukoja kahvilassa!

Idyllinen Syväranta
Niinkin läheltä, kuin Helsingistä saapuneet vierailijat, yllättyvät nähdessään mysteerisen Syvärannan huvila-alueen. Viimeistään huvilan torniin noustessaan he pysähtyvät ihastelemaan rauhoittavia järvinäkymiä. Ei siis ihme, että ulkomaalaisturistit ovat idyllisistä maisemista haltioissaan.

Visuaalinen näyttely
Visuaalinen näyttely mykistävine mustavalkovalokuvineen saa nuoremmankin vierailijan herkistymään ja havainnollistavine nukkesomistuksineen tarjoaa ahaa-elämyksiä. Aikuisen on helppo tutustuttaa myös lapsensa historiaan nukkejen ja lyhykäisten selostusten ansiosta.

Sivistävä juttutuokio
Miten museo-opas Pia Saloranta pärjää, kun toimittaja tulittaa häntä paikoin kiperilläkin kysymyksillä?

Lähdetään helpolla kysymyksellä liikkeelle. Mitä Lotat tekivät pääasiassa sodan aikana?
– Pyrkivät vapauttamaan miehiä tehtävistä, jotta heitä saatiin enemmän maanpuolustustehtäviin. Lotat toimivat muonittamis-, huolto-, varojen keräys- ja lääkintätehtävissä kotirintamalla ja rintamalla tai sen läheisyydessä.

Kuinka merkittävänä Lottien panosta voidaan pitää Suomen itsenäisyyden kannalta?
– Varsinkin sotien aikana heidän panoksensa oli äärimmäisen tärkeä. Ilman heitä olisi vallinnut melkoinen epätasapaino sotatilanteessa Neuvostoliittoa vastaan.

Kuinka paljon Lottia menehtyi sodissa?
– Palveluksen aikana kaatui noin kolmesataa lottaa. Se on vapaaehtoisjärjestössä iso luku varsinkin siihen nähden, etteivät he olleet aseistettuja tai sotatoimitehtävissä rintamalla.

Ovatko Lotat saaneet osakseen tarpeeksi arvostusta?
– Suomessa nainen on ollut aina vahvassa asemassa. Kyllä lottia arvostettiin silloin ja nykyään vallitsee suorastaan Lotta -buumi. Aihe on paljon esillä mediassa.

Onko Lotta Svärd -järjestön toiminta ollut ainutlaatuista Suomessa, vai onko muuallakin maailmassa yhtä aktiivisesti järjestäytyneitä naisjärjestöjä?
– Täytyy mainita, että Lotta Svärd - järjestö Suomessa on perin ainutlaatuinen ja se on ollut maailman suurin naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Tosin Lottajärjestön osakseen saaman ihailun vuoksi, esimerkiksi Pohjoismaihin, Viroon, Latviaan ja Liettuaan syntyi myöhemmin vastaavanlaisia naisten vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestöjä Suomen mallin mukaan.

Oma mummini oli pikkulotta. Kertoisitko jotain pikkulottien karuista kokemuksista?
– Kyllä he toimivat sotavuosina vaativissakin tehtävissä ja joutuivat näkemään paljon. Toisin sanoen eivät hekään säästyneet sotien kauhuilta.

Lottamuseon oppaat ovat asiantuntevia ja vastaavat spontaaneihin kysymyksiin nauhoituspaineenkin alla sujuvasti.

Läpileikkaus ilon hetkistä
– Suomielokuvia, kenttäpostia, räiskäleitä ja rattotyttöjä

Museon vaihtuva näyttely ”Ilon hetkiä” kertoo lottien vapaa-ajanvietosta.
Näyttely kurkistaa suomielokuvaan, joka toimi sota-aikana pakona todellisuudesta. Näihin aikoihin syntyi täten poikkeuksellisen suuri määrä romanttisia elokuvia.

Myös kenttäposti toi suunnatonta iloa arkeen, sen ollessa tärkeä side kenttäarmeijan ja kotirintaman välillä. Vuosina 1941–1945 lähetettiin kotirintamalta kenttäpostin välityksellä yli 257 miljoonaa kirjettä. Koska kenttäpostia sensuroitiin, monissa sota-aikojen kirjeissä viljellään runsaita kielikuvia ja kierto-ilmauksia.

Lottien toimesta ryhdyttiin vuonna 1942 järjestämään viihdytyskiertueita. Kortensa ilon kekoon kantoivat täten myös viihdyttäjät, eli rattotytöt. Harhaanjohtava rattotyttö-nimitys saa suupielet hymyyn, sillä valokuvien tytöt näyttävät puhtoisilta pulmusilta.

Ruokasäännöstelyn aikaan suureksi onnenkantamoiseksi osoittautuivat räiskäleet. Eräs Lotta kertoo räiskäleainesten hankkimisen ja räiskäleiden paistamisen olleen eräs sodanajan kulkeneita punaisia lankoja, joka yhdisti kaikkia.

Lottamerkkiä ei pidä pelästyä
Eric Vasströmin suunnittelemassa lottamerkissä on hakaristi ja neljä heraldista ruusua. Moni saattaa kauhistua hakaristin nähdessään, mutta suomalaisella ja natsihakaristillä ei ole mitään yhteyttä keskenään. Lottamerkistä löytyvä hakaristi on nousevan auringon ja onnen symboli.

Kahville lenkin lomassa
Myös monet ulkoilijat poikkeavat lottamuseon aurinkoiselle terassille nauttimaan herkuista, joissa kunnon voita ja sokeria ei pihtailla. Peruslähtökohta on, että yksinkertaisista ja hyvistä raaka-aineista tehdään vanhalla kunnon kotileipomo meiningillä herkkuja.

Syvärannan lottamuseon ja kahvilan aukioloajat: 31.8. asti: ti-su klo 11-18, 1.9.-30.9: ti-su klo 11-17, 1.10.-30.4: ke-su klo 11-17. Kesä- ja heinäkuussa yleisöopastus su klo 11:30. Ryhmien ennakkovaraukset museoon ja kahvilaan puhelimitse (09 274 1077). Pääsymaksut: aikuiset 4e, opiskelijat 3e, varusmiehet 2e, lapset (7-16 v.)1e. www.lottamuseo.com. Syvärannan Lottamuseo, Rantatie 39, 04310 Tuusula

Lotta Svärd -järjestöstä
Naisyhdistykset alkoivat tukea vapaaehtoista maanpuolustustyötä samoihin aikoihin kuin Suomi kävi itsenäisyystaisteluaan. Aluksi työ oli muonittamista, kunnes toiminta laajeni käsittämään myös huoltoa, varojen keräystä ja lääkintää. Lisäksi tehtiin yhteistyötä muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa ja pulavuosina annettiin raha-avustusten lisäksi myös vaate- ja ruoka-apua vähävaraisille. Myös sotainvalidien, sotaorpojen ja -leskien avustaminen kuului perinteisesti Lotta Svärd -järjestön tehtäväkenttään. Vuonna 1944 Lotta-järjestöön kuului n. 240.000 vapaaehtoista jäsentä.

Lottien toimialueet
VARUS -JA KERÄYSJAOSTO: Lottien ja suojeluskunnan varusteiden valmistaminen, huolto ja varainkeruu. MUONITUSJAOSTO: Ruoan valmistukseen kotirintaman lotat osallistuivat leipomalla talvisodan aikana yli 100.000 kg leipää päivässä. Sotavuosina lotat huolehtivat kenttäsairaaloiden, sairasjunien ja sotatoimialueelle sijoitettujen sotasairaaloiden muonituksesta. Myös linnoitustyömaiden muonitukset kuuluivat Lotta Svärd -järjestölle. LÄÄKINTÄJAOSTO: Lotat auttoivat sota- ja kenttäsairaaloissa ja haavoittuneiden kuljetuksissa. Raskaimman työn tekivät kaatuneiden Evakuoimiskeskuksissa työskennelleet lotat, jotka hoitivat sankarivainajat arkkuihin ja lähettivät heidät kotikyliin omaisten haudattaviksi. ELÄINLÄÄKINTÄLOTAT: Lottia koulutettiinkin huolehtimaan hevosten hoidosta. TOIMISTO- JA VIESTIJAOSTO: Toimistoissa työskentelevät kanslialotat hoitivat paperitöitä. Tunnetuimmat viestijaostoon kuuluneet lotat olivat ilmavalvontalotat, jotka kiikaroivat korkeilla paikoilla lentokoneita ja ilmoittivat havainnoistaan eteenpäin. VALONHEITINLOTAT MIEHEN TILALLA: Valonheitinlotat olivat valmiita myös työskentelemään vihollisen tulen alla. He lotista ainoina saivat myös asekoulutusta. Näiden 145 valonheitinlotan koulutus oli eräänlainen kriisi Lotta-järjestössä, jossa aseettomuus koettiin tärkeäksi periaatteeksi. PIKKULOTAT: Olivat 8-16 -vuotiaita tyttöjä, joiden toiminta on hyvin pitkälle verrattavissa tämän päivän partiotoimintaan. Sotavuosina tosin monet pikkulotat joutuivat nuoresta iästään huolimatta varsin vaativiin tehtäviin.

Huvilan omistajanvaihdokset ja kulta-aika
Syvärannan huvilan historia alkoi vuonna 1869. Omistaja vaihtui sen koommin tiukkaan tahtiin. Syvärannan huvilan loistokauden, kulta-ajan nähdään alkaneen Konstantin Kapitanowitsch Uschkoffin ja hänen vaimonsa Theresa Walentinovan ostaessa sen vuonna 1904. Konstantin oli tiettävästi Moskovan toiseksi rikkain mies, joten huvilan ja sen puutarhan kunnostamiseen oli käytettävissä runsaasti rahaa. Syvärannan puutarhasta löytyy edelleen muistoja Uschkoffien loistoajasta, kuten Josefinaksi kutsuttu marmoripatsas puutarhan koristuksena. Myös huvilan vanhan kujan päästä löytyy Uschkoffien venäjän tuliaisina hämähäkinseitin mallinen portti, jossa heidän aikanaan kuuluu olleen kaksi kultaista, rubiinein koristeltua hämähäkkiä. Theresa Uschkoffin jäätyä leskeksi huvila jatkoi omistajan vaihdostaan. Vuonna 1936 Lotta Svärd -järjestö osti huvilan, mutta huvila paloi epäonnisesti aprillipäivänä 1947. Suomen Naisten Huoltosäätiö rakennutti vuonna 1995 uuden päärakennuksen, Syvärannan Lottamuseon, joka ulkonäöltään mukailee palanutta huvilaa.

Teksti, RIINA HEISKANEN
Kuvat, EERO ASUNMAA