Lottamuseo luonnonhelmassa
Lottamuseo sijaitsee Syvärannan kansallisromanttisessa maisemassa Tuusulan Rantatiellä. Museossa pääsee tutustumaan Lotta Svärd -järjestön historiaan ja lottien maailmaan elävien kuvien ja tarinoiden siivittäminä. Visuaalispainotteinen näyttely tavoittaa kaikenikäiset: museosta löytyy muisteltavaa ja opittavaa, unohtamatta herkkutaukoja kahvilassa!
Idyllinen Syväranta
Niinkin läheltä, kuin Helsingistä saapuneet vierailijat,
yllättyvät nähdessään mysteerisen Syvärannan
huvila-alueen. Viimeistään huvilan torniin noustessaan he pysähtyvät
ihastelemaan rauhoittavia järvinäkymiä. Ei siis ihme, että
ulkomaalaisturistit ovat idyllisistä maisemista haltioissaan.
Visuaalinen näyttely
Visuaalinen näyttely mykistävine mustavalkovalokuvineen saa
nuoremmankin vierailijan herkistymään ja havainnollistavine
nukkesomistuksineen tarjoaa ahaa-elämyksiä. Aikuisen on helppo
tutustuttaa myös lapsensa historiaan nukkejen ja lyhykäisten
selostusten ansiosta.
Sivistävä juttutuokio
Miten museo-opas Pia Saloranta pärjää, kun toimittaja tulittaa
häntä paikoin kiperilläkin kysymyksillä?
Lähdetään helpolla kysymyksellä liikkeelle.
Mitä Lotat tekivät pääasiassa sodan aikana?
– Pyrkivät vapauttamaan miehiä tehtävistä, jotta
heitä saatiin enemmän maanpuolustustehtäviin. Lotat toimivat
muonittamis-, huolto-, varojen keräys- ja lääkintätehtävissä
kotirintamalla ja rintamalla tai sen läheisyydessä.
Kuinka merkittävänä Lottien panosta voidaan pitää
Suomen itsenäisyyden kannalta?
– Varsinkin sotien aikana heidän panoksensa oli äärimmäisen
tärkeä. Ilman heitä olisi vallinnut melkoinen epätasapaino
sotatilanteessa Neuvostoliittoa vastaan.
Kuinka paljon Lottia menehtyi sodissa?
– Palveluksen aikana kaatui noin kolmesataa lottaa. Se on vapaaehtoisjärjestössä
iso luku varsinkin siihen nähden, etteivät he olleet aseistettuja
tai sotatoimitehtävissä rintamalla.
Ovatko Lotat saaneet osakseen tarpeeksi arvostusta?
– Suomessa nainen on ollut aina vahvassa asemassa. Kyllä lottia
arvostettiin silloin ja nykyään vallitsee suorastaan Lotta -buumi.
Aihe on paljon esillä mediassa.
Onko Lotta Svärd -järjestön toiminta ollut ainutlaatuista
Suomessa, vai onko muuallakin maailmassa yhtä aktiivisesti järjestäytyneitä
naisjärjestöjä?
– Täytyy mainita, että Lotta Svärd - järjestö
Suomessa on perin ainutlaatuinen ja se on ollut maailman suurin naisten
vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Tosin Lottajärjestön
osakseen saaman ihailun vuoksi, esimerkiksi Pohjoismaihin, Viroon, Latviaan
ja Liettuaan syntyi myöhemmin vastaavanlaisia naisten vapaaehtoisia
maanpuolustusjärjestöjä Suomen mallin mukaan.
Oma mummini oli pikkulotta. Kertoisitko jotain pikkulottien karuista
kokemuksista?
– Kyllä he toimivat sotavuosina vaativissakin tehtävissä
ja joutuivat näkemään paljon. Toisin sanoen eivät
hekään säästyneet sotien kauhuilta.
Lottamuseon oppaat ovat asiantuntevia ja vastaavat spontaaneihin kysymyksiin nauhoituspaineenkin alla sujuvasti.
Läpileikkaus ilon hetkistä
– Suomielokuvia, kenttäpostia, räiskäleitä ja
rattotyttöjä
Museon vaihtuva näyttely ”Ilon hetkiä” kertoo lottien
vapaa-ajanvietosta.
Näyttely kurkistaa suomielokuvaan, joka toimi sota-aikana pakona
todellisuudesta. Näihin aikoihin syntyi täten poikkeuksellisen
suuri määrä romanttisia elokuvia.
Myös kenttäposti toi suunnatonta iloa arkeen, sen ollessa tärkeä side kenttäarmeijan ja kotirintaman välillä. Vuosina 1941–1945 lähetettiin kotirintamalta kenttäpostin välityksellä yli 257 miljoonaa kirjettä. Koska kenttäpostia sensuroitiin, monissa sota-aikojen kirjeissä viljellään runsaita kielikuvia ja kierto-ilmauksia.
Lottien toimesta ryhdyttiin vuonna 1942 järjestämään viihdytyskiertueita. Kortensa ilon kekoon kantoivat täten myös viihdyttäjät, eli rattotytöt. Harhaanjohtava rattotyttö-nimitys saa suupielet hymyyn, sillä valokuvien tytöt näyttävät puhtoisilta pulmusilta.
Ruokasäännöstelyn aikaan suureksi onnenkantamoiseksi osoittautuivat räiskäleet. Eräs Lotta kertoo räiskäleainesten hankkimisen ja räiskäleiden paistamisen olleen eräs sodanajan kulkeneita punaisia lankoja, joka yhdisti kaikkia.
Lottamerkkiä ei pidä pelästyä
Eric Vasströmin suunnittelemassa lottamerkissä on hakaristi
ja neljä heraldista ruusua. Moni saattaa kauhistua hakaristin nähdessään,
mutta suomalaisella ja natsihakaristillä ei ole mitään
yhteyttä keskenään. Lottamerkistä löytyvä
hakaristi on nousevan auringon ja onnen symboli.
Kahville lenkin lomassa
Myös monet ulkoilijat poikkeavat lottamuseon aurinkoiselle terassille
nauttimaan herkuista, joissa kunnon voita ja sokeria ei pihtailla. Peruslähtökohta
on, että yksinkertaisista ja hyvistä raaka-aineista tehdään
vanhalla kunnon kotileipomo meiningillä herkkuja.
Syvärannan lottamuseon ja kahvilan aukioloajat: 31.8. asti: ti-su klo 11-18, 1.9.-30.9: ti-su klo 11-17, 1.10.-30.4: ke-su klo 11-17. Kesä- ja heinäkuussa yleisöopastus su klo 11:30. Ryhmien ennakkovaraukset museoon ja kahvilaan puhelimitse (09 274 1077). Pääsymaksut: aikuiset 4e, opiskelijat 3e, varusmiehet 2e, lapset (7-16 v.)1e. www.lottamuseo.com. Syvärannan Lottamuseo, Rantatie 39, 04310 Tuusula
Lotta Svärd -järjestöstä
Naisyhdistykset alkoivat tukea vapaaehtoista maanpuolustustyötä
samoihin aikoihin kuin Suomi kävi itsenäisyystaisteluaan. Aluksi
työ oli muonittamista, kunnes toiminta laajeni käsittämään
myös huoltoa, varojen keräystä ja lääkintää.
Lisäksi tehtiin yhteistyötä muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen
kanssa ja pulavuosina annettiin raha-avustusten lisäksi myös
vaate- ja ruoka-apua vähävaraisille. Myös sotainvalidien,
sotaorpojen ja -leskien avustaminen kuului perinteisesti Lotta Svärd
-järjestön tehtäväkenttään. Vuonna 1944
Lotta-järjestöön kuului n. 240.000 vapaaehtoista jäsentä.
Lottien toimialueet
VARUS -JA KERÄYSJAOSTO: Lottien ja suojeluskunnan varusteiden valmistaminen,
huolto ja varainkeruu. MUONITUSJAOSTO: Ruoan valmistukseen kotirintaman
lotat osallistuivat leipomalla talvisodan aikana yli 100.000 kg leipää
päivässä. Sotavuosina lotat huolehtivat kenttäsairaaloiden,
sairasjunien ja sotatoimialueelle sijoitettujen sotasairaaloiden muonituksesta.
Myös linnoitustyömaiden muonitukset kuuluivat Lotta Svärd
-järjestölle. LÄÄKINTÄJAOSTO: Lotat auttoivat
sota- ja kenttäsairaaloissa ja haavoittuneiden kuljetuksissa. Raskaimman
työn tekivät kaatuneiden Evakuoimiskeskuksissa työskennelleet
lotat, jotka hoitivat sankarivainajat arkkuihin ja lähettivät
heidät kotikyliin omaisten haudattaviksi. ELÄINLÄÄKINTÄLOTAT:
Lottia koulutettiinkin huolehtimaan hevosten hoidosta. TOIMISTO- JA VIESTIJAOSTO:
Toimistoissa työskentelevät kanslialotat hoitivat paperitöitä.
Tunnetuimmat viestijaostoon kuuluneet lotat olivat ilmavalvontalotat,
jotka kiikaroivat korkeilla paikoilla lentokoneita ja ilmoittivat havainnoistaan
eteenpäin. VALONHEITINLOTAT MIEHEN TILALLA: Valonheitinlotat olivat
valmiita myös työskentelemään vihollisen tulen alla.
He lotista ainoina saivat myös asekoulutusta. Näiden 145 valonheitinlotan
koulutus oli eräänlainen kriisi Lotta-järjestössä,
jossa aseettomuus koettiin tärkeäksi periaatteeksi. PIKKULOTAT:
Olivat 8-16 -vuotiaita tyttöjä, joiden toiminta on hyvin pitkälle
verrattavissa tämän päivän partiotoimintaan. Sotavuosina
tosin monet pikkulotat joutuivat nuoresta iästään huolimatta
varsin vaativiin tehtäviin.
Huvilan omistajanvaihdokset ja kulta-aika
Syvärannan huvilan historia alkoi vuonna 1869. Omistaja vaihtui sen
koommin tiukkaan tahtiin. Syvärannan huvilan loistokauden, kulta-ajan
nähdään alkaneen Konstantin Kapitanowitsch Uschkoffin ja
hänen vaimonsa Theresa Walentinovan ostaessa sen vuonna 1904. Konstantin
oli tiettävästi Moskovan toiseksi rikkain mies, joten huvilan
ja sen puutarhan kunnostamiseen oli käytettävissä runsaasti
rahaa. Syvärannan puutarhasta löytyy edelleen muistoja Uschkoffien
loistoajasta, kuten Josefinaksi kutsuttu marmoripatsas puutarhan koristuksena.
Myös huvilan vanhan kujan päästä löytyy Uschkoffien
venäjän tuliaisina hämähäkinseitin mallinen portti,
jossa heidän aikanaan kuuluu olleen kaksi kultaista, rubiinein koristeltua
hämähäkkiä. Theresa Uschkoffin jäätyä
leskeksi huvila jatkoi omistajan vaihdostaan. Vuonna 1936 Lotta Svärd
-järjestö osti huvilan, mutta huvila paloi epäonnisesti
aprillipäivänä 1947. Suomen Naisten Huoltosäätiö
rakennutti vuonna 1995 uuden päärakennuksen, Syvärannan
Lottamuseon, joka ulkonäöltään mukailee palanutta
huvilaa.
Teksti, RIINA HEISKANEN
Kuvat, EERO ASUNMAA