Mertaranta ja muut ammattilaiset


Päätoimittaja Kauko Vanajas

Minkä tahansa alan ammattilaista on ihailtava. Työnsä osaava henkilö on uskottava ja herättää luottamusta. Ammattilaisen kanssa asiat hoituvat varmuudella ja hänen käsiinsä voi työt luottavaisesti uskoa. Lätkän MM-kisat avasivat minulle aivan uuden kiinnostuksen kohteen. Asiantuntijoiden paneelit erätauoilla eivät minua ennen kiinnostaneet. Nyt ne ovat alkoivat kiehtoa aivan uudella tavalla. Se valtava määrä tietoa koskien taktiikkaa, henkisiä valmiuksia, vireystilaa, momentumia, trappia ja muuta asiaan liittyvää sanastoa tulvi katsojille tuttujen kasvojen välittämänä. Kun yksien MM-kisojen ajan seurailee nämä paneelit pääsee aiheeseen vihkiytymätönkin kyllä perusjyvälle jääkiekon saloista. Kolme herraa analysoi lyhyttäkin ottelun pätkää. Muutaman minuutin ruodinnassa tuodaan esiin uskomaton määrä eri näkemyksiä pelin kulusta. Lajin huipputason toiminta vaatii mahtavan perustiedon lisäksi johtajuutta ja persoonallisia ratkaisuja.

Mäkihyppykilpailujen kommentaattori Toni Niemisen tietotaidot edustavat omaa huippuansa. Mäkihypyssä pienimmällä kädenliikkeelläkin on suuri merkitys. Seuratessa Toni Niemisen varmoja yhteenvetoja kustakin hypystä, ei voi kuin vaikuttua. Toisaalta hänhän on ollut mukana lajin parissa pikkupojasta, joten eihän se ole sinänsä ihme.

Jos ei Antero Mertaranta olisi selostamassa varsinkin Suomen lätkäotteluita olisi tunnelma paljon latteampi. Hänen hervottomat heittonsa lisämausteineen tekevät ottelun seuraamisen kokonaisuudesta nautinnollisen. On hienoa, että jäykistely on taakse jäänyttä elämää urheiluselostuksessa. Urheilun seuraamista ei haittaa yhtään selostajan viljelemä huumori matkan varrella. Mertaranta pitää kuitenkin kokonaisuuden hyvin kasassa, asiantuntemus ja letkeä selostustyyli luovat mukavan yhdistelmän. Kaikesta huomaa että mies nauttii työstään.

Tätä kirjoittaessani on Monacon GP muutaman tunnin päässä. Kun lätkäkaukalossa pelaajalla on luistimet ja maila, istuu formulakuljettaja tekniikkaa täynnä olevassa ohjuksessa. Tällä kertaa Monacon rataa varten viritetyn Ferrarin keulan alapinnassa on puoliympyrän muotoinen aukko, johon etusiipi ottaa ilmaa. Näin saadaan auton aerodynaamista tasapainoa parannettua ja niin edelleen. Sitten taas seuraavilla radoilla aukkoa ei olekaan. Pehmeät ja kovat renkaat, mahdollisen sateen tuomat haasteet, ainutlaatuisen katuradan äärimmäistä tarkkuutta vaativat ajolinjat ja varikkotaktiikka, siinä aivan murto-osa kuljettajan ja kilpailutallin problematiikasta. Kaikki on yhtä sadasosapeliä. Pääsen tänään seuraamaan ensimmäistä kertaa Suomessa suoraa elokuvateatteri-esitystä Monacon GP:stä. Arvostus kilpa-autoilun ammattilaisia kohtaan nousee kokemuksen jälkeen entisestään.