Hessu oli paperii
Elettiin kuuskytluvun lopun aikoja. Olin joutunu inttiin 1968 kesäkuussa. Luulin pääseväni Suokkiin koska kutsussa blukkas Suomenlinnan Rannikkotykistö Rykmentti. Dallasin ekaks Suokin färjan kaijalle, mutta siellä joku kapiainen käski dallaa linja-autoasemalla ja dyykkaa siellä Öbiksen busaan. Parin bissen jälkeen hittasin lopulta oikeen busan. Jotku kundit oli ottanu stydit rohkasuknubbit ja kassulla melkeen koko jengi ryysäs suoraan skinderiin. Messissä oli yks Hagiksen jengin kundi. Kundi meni stroolaamaa suihkuhuoneen pesupaljuun ja mestalle marssi joku kapiainen. Kapiainen alko huutaa,. ”Eikö alokas tiedä, ettei pesupalju ole mikään vessapönttö!” Kundi oli kuitenki aika stydissä fyllassa, eikä keskeyttänyt toimiaan. Kustuaan ja kunnolla ravisteltuaan kundi käänty kapiukkoon päin ja kysyi että oliko tällä jotain asiaa. Kapiainen jatkoi huutamista: ”Kuten kauluslaattani arrrvomerrrkeistä näkyy, minä olen ylikerrrsantti Härrrkönen…! Pidemmälle ei Härkönen sitten koskaan ehtinytkään, kun kundi tokas: ”Ole vaikka Mannerheimi” ja latas oikeen kunnon venstäriswingin kapiukon melooniin. Siitä seuras sitten snadi päivägoisu ylikessulle ja kundi häkkiin ennen ku oli edes saanu intin kledjut.
Könsyaika luudattiin Öbiksen kentillä ja skutsissa. Hittasin itteni pari kuukautta myöhemmin Isosaaren RAUKista ja siellä kyllä riitti häslinkii. Aikanaan sitten palattiin takas Öbikseen höykyttämää omii könsyi. Könsyjen messissä oli tuttu kundi, Aholaisen Hessu. Oltiin Hessun kanssa koko ikämme budjattu Valkassa, samassa talossa. Kimpassa slumpattiin ekat skittat ja alettiin skulaamaan Hessun himassa ja mä muistan kerran, kun meidän styrkkarina käyttämä Hessun mutsin ”höyryradio” sytty flekkaamaa, sillon meni treenikämppä alta ja treeneihin tuli snadi tauko. Hessu oli ottanu förskottii ja tullu siviilikarkurina inttiin. Alussa mä jeesasin Hessuu. Me käytiin kimpassa sotkussa, vaikka muilla könsyillä ei ollu siihen vielä lupaa. Sitten mä bamlasin Hessulle, että menee legurille ja stondaa ku Aku Ankka räpylät klänässä vasten lattiaa. Sillä kikalla mä olin saanu tukiläpät buutseihin ja leedii kaikist yli kybäkilsan marsseilta. Hessulta se kävi ku jortsu dorkalta, on se sen verran lattaklabbi luonnostaan.
Hessu järkkäs könsyajan jälkeen ittensä kirjuriks Mäkiluotoon ja aikanaan meikäläinenki joutu shingraamaan sinne ”pirunsaarelle”. Saaren päällikkönä oli kapteeni Knuuttila. Se saatto olla tosi fitti kapiainen välillä. Hessu oli Knuuttilan sihteeri ja oli päässy luontaisella supliikillaan väleihin niin kapun ku väbänkin kanssa. Kapun intohimona oli jazz ja futis. Mulla oli skitta messissä siellä stebulla ja me skulattiin välillä iltasin yhden ryhmisfrendin kanssa. Kapu hiffas kerran että jengissä oli soittomiehiä ja sen jälkeen meiltä vapaa-ajan ongelmat slyyttas. Knude kyttäs meitä klarinetti handussa sunnuntaisin ruokalan pitskulla, ettei me päästäis haneen ja jouduttiin skulaamaa sen kanssa jazzii. Onneks se oli kova futaaja ja niin saatiin välillä singsattuu jazzin skulaaminen futikseen. Kentsulla se oli ihan ku kuka tahansa skulaaja. Sitä sai torpata ja sille sai vinoilla niin ku muillekin kundeille, eikä sitä tarvinnu studaa ”kapuna”. Muistan kerran kun Hessu oli päässy samaan jengiin Knuden kanssa ja ne oli jo rökäletappiolla siinä matsissa. Hessu sähläs jotain, menetti bolun vastustajille ja ne teki byyrin. Knude alko huutaa Hessulle: ”Aholainen, te olette paperia! Menkää maaliin!” Hessu meni molariksi, eikä kestäny kauaa ku boltsi ohitti Hessun. Taas kuului Knuden ääni: ”Aholainen te olette imupaperia! Menkää katsomoon!”
Siihen aikaan muuten kesät oli lämpösempii, ilma täynnä vitamiinii ja pimpparit buleja ku Hyvärisen masan nyrkit.