Juhana Pettersson: Roolipelit ovat kansantaidetta
Roolipelaajiin liitetään usein mielikuvia Robin Hood-kalsareissa taistelevista teineistä, partansa puolittain pudottaneista velhoista ja pehmokirvestä heiluttavista kääpiöistä. Roolipelaaminen on kuitenkin viime vuosina siirtynyt nörttihäröilystä pikkuhiljaa korkeatasoisemmaksi viihdemuodoksi. Roolipelit tähtäävät meillä niin sisältönsä kuin taiteellisten arvojensakin puolesta korkeaan profiiliin.
Autiomaa, Amatsonien kuningatar -larp. 2006
Suomen ensimmäinen roolipelien yleisteos Roolipelimanifesti vuodelta 2005 siivitti Juhana Petterssonin, 28, roolipeleissä kertaheitolla asiantuntijan asemaan. Kirjassaan hän pohti roolipelikulttuurin ilmiöitä ja aktiivisen harrastamisen kautta syntyneitä kokemuksiaan niin, että pelaajien vanhemmatkin saattoivat teoksen luettuaan ymmärtää, mistä roolipelaamisessa on pohjimmiltaan kysymys. Maamme roolipelikentän ehdottomiin tulenkantajiin kuuluva Pettersson on kirjansa lisäksi tehnyt alaa tunnetuksi myös työssään Roolipelaaja-lehden päätoimittajana ja vauhdittanut samalla roolipelaamisen nousua syrjäkylien navetoista ulos päivän valoon.
Kokenut roolipelaaja
Roolipelit löydettiin Suomessa, kun maailmalla kulttisuosioon noussut D&D, eli Dungeons & Dragons julkaistiin ensi kertaa käännösversiona. ”Aloitin roolipelaamisen vuonna 87, kun suomenkielinen D&D julkaistiin. Sen myötä oikeastaan koko ”pelaajasukupolveni” pääsi sisälle roolipelien maailmaan. Ala-asteella kaverini hommasi itselleen D&D:n, jota ryhdyimme porukalla pelaamaan. Silloin niitä myytiin vain Sokoksen leluosastolla, vaikka pelin olivat tuoneet markkinoille alan aikuisharrastajat”, Pettersson kertoo.
Aktiivisena pelaajana Pettersson on päässyt mukaan myös hyvin kokeellisiin roolipeleihin. Ikimuistoisia kokemuksia on jäänyt mieleen muun muassa live action role-playingin, eli kotoisammin larppauksen parista. Larppauksessa eläydytään itse oman roolihenkilön tilanteeseen reaalimaailmaan rakennetuissa ympäristöissä. ”Henkilökohtaisesti vaikuttavin larppikokemukseni oli pommisuojapeli Ground Zero, jonka aikana oltiin 26 tuntia pommisuojassa. Se pelattiin Turussa Punaisen ristin toimitilan kellarissa, johon oli luotu tilannetta simuloiva ympäristö. Sieltä löytyi muun muassa sellaiset vaikuttavat palo-ovet”, Pettersson muistelee.
Roolipelien kasvava suosio
Roolipelaaminen on saanut lisää näkyvyyttä, kun harrastuksen ympärille rakentuneet suuret tapahtumat Conklaavi, Tracon ja Ropecon ovat kasvattaneet suosiotaan. Ropeconin, eli Suomen suurimman roolipelialan tapahtuman odotetaan taas houkuttelevan Espoon Dipoliin heinä-elokuun vaihteessa 31.7 - 2.8.2009 tuhansia alan harrastajia. ”Suomessa on yksi maailman laajimmista roolipeliverkostoista ja yleisesti pohjoismainen roolipelikulttuuri on mielestäni maailman edistyksellisin. Täällä on todella paljon kaikenlaisia roolipelaajia sekä elinvoimainen ja uutta luova larppikulttuuri. Myös pöytäpelimuotoiset roolipelit, kuten D&D ja Cyberpunk sekä verkossa pelattavat roolipelit, kuten World of Warcraft kasvattavat edelleen suosiotaan. Roolipelaamisen tilasta kertoo myös Ropecon-tapahtuman nousu Pohjois-Euroopan suurimmaksi roolipelitapahtumaksi”, Pettersson listaa.
Pohjolan kansat ovat kunnostautuneet roolipelaamisen kentällä, ei vain määrällisesti vaan myös laadullisesti, ja roolipelien taiteelliset standardit pyritään täällä pitämään mahdollisimman korkealla. ”Pohjoismaissa ollaan edelläkävijöitä sekä populaarin roolipelaamisen, että taiteellisesti korkeatasoisen roolipelaamisen saralla. Täällä myös tehdään roolipelejä erittäin kunnianhimoisella ja laatunsa puolesta ainutkertaisella otteella”, Pettersson kertoo.
Pirstaleinen kenttä
Roolipelaajia on Suomessa paljon, mutta toiminta ei useinkaan ole kovin avointa, saati sitten järjestäytynyttä. ”Tuossa taannoin julkaistiin Tampereen yliopiston tutkimus, jossa selvitettiin Suomen roolipelaajien määrää. Tutkimuksen mukaan täällä olisi roolipelaajia noin 100 000, mutta minä en aivan usko siihen. Täällä voi ehkä olla niin paljon ihmisiä, jotka ovat joskus pelanneet, mutta aktiivisten larppaajien määrä pyörii oman veikkaukseni mukaan noin 5000-10 000 välillä”, Pettersson arvelee.
Suomen roolipelikenttää ilmentää paikallinen luonne. Pelejä pelataan omaksi iloksi, eikä projekteista haluta kailottaa kaikelle kansalle. ”Suomen roolipelikenttä on hyvinkin sirpaloitunut. Pääasiassa se johtuu siitä, että roolipelaaminen on semmoista kansan taidetta, jota ihmiset tekevät omaksi ilokseen ja toisilleen. Toki täällä on myös paljon larppiseuroja ja roolipelaamisen ympärille nousseita paikallisyhdistyksiä. Kun aloitin Roolipelaaja-lehden päätoimittajana, ajattelin olevani niin hyvin kartalla suomalaisesta roolipelaamisesta, kuin kukaan tässä maassa voi ylipäätään olla. Työssä olen kuitenkin joka numeron kohdalla törmännyt siihen, että joku tarjoaa minulle juttua aiheesta, josta en ole ikinä kuullutkaan”, Pettersson naurahtaa.
Roolipelissä kaikki on mahdollista
Monelle roolipeleihin syventyneelle harrastajalle käy lopulta niin, että he siirtyvät julkaistuista peleistä itse rakentamiinsa maailmoihin. Harrastusta aloittavien kannattaa kuitenkin aluksi lähteä liikkeelle kokeneempien pelinrakentajien kehittämistä peleistä. ”Sellaiselle, joka ei ole koskaan pelannut roolipelejä, mutta on kuitenkin kovasti innostunut, suosittelen osallistumista johonkin larppiin. Netistä löytyy esimerkiksi Larp-kalenteri, josta pelit löytää helposti. Yksi hyvä aloituspiste on myös Mike Pohjolan Tähti-roolipeli, jonka saa esimerkiksi Fantasiapelit-liikkeestä. Siitä on helppo aloittaa, koska peli on helppolukuinen ja kevyt. Se käsittelee eriskummallisen tyttöbändin elämää”, Pettersson kertoo.
Roolipeliammattilaisella riittää yhä tuoreita ideoita alan kehittämiseen. ”Olin hiljattain mukana perustamassa Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry:tä, joka pyrkii julkaisutoiminnan kautta yhdistämään pohjoismaista roolipelikulttuuria. Seuraavaan Ropeconiin meiltä on tulossa kaksi uutta julkaisua. Toinen on norjan kieleltä käännetty Nitras By, eli Nitran kylä, joka on semmoinen Salvador Dali-tyyppinen kuvio ja toinen on oma esikoisroolipelini Ikuisuuden laakso. Se on saanut vaikutteita Luc Jacquetin elokuvasta Pingviinien marssi. Pelissä seikkaillaan pingviinisankareilla ankarassa ja väkivaltaisessa jäätikköympäristössä”, Pettersson paljastaa.
Teksti, Matias Haakana
Kuvat, Katri Lassila, Tuomas Hakkarainen ja Staffan Jonsson