Yhteispelillä se sujuu
Seppo Huhta
Pääkaupunkiseudun ihmisiä ahdistaa kulkemisessa ruuhkien lisäksi se, että matkalippupolitiikka on pahasti pielessä. Onhan aivan kummallista, että jos ajaa Helsingin itäisistä osista Lauttasaareen niin maksu on puolet pienempi kuin reitillä Espoon Keilaniemestä Lauttasaareen. Tulisi harkita siirtymistä seutulipun sijasta vyöhykemaksuihin. Jos ja kun tälle ajatukselle lämmetään alueemme kunnissa, edellyttäisi se ensin yhteisen työryhmän perustamista ainakin pääkaupunkiseudun kuntien kesken. Työryhmä tulisi käsitykseni mukaan koota alueen politiikoista ja ihmisistä, jotka joukkoliikennettä käyttävät. Ei ole mielekästä ottaa asioista sopimaan korkeita virkamiehiä, joilla ei ole arjen yhteyttä kansalaisiin tai tavallisten ihmisten liikkumisiin, eikä myöskään poliittista vastuuta. Sen sijaan voidaan ja myös tulee käyttää alan virkamiesten asiantuntemusta sekä liikennöitsijöiden kokemuksia ja näkemyksiä. Tämän asian ratkaisuun ei tarvita kuntaliitoksia, ainoastaan tervettä kaupunkilaisjärkeä.
Onko tosiaan niin, että Suomessa poliisilla on niin vähän työtehtäviä, että heitä voidaan mobilisoida valvomaan kolmen kilometrin ylinopeuksia? Tätä voi ihmetellä sitäkin taustaa vasten, että maassamme pyörii harmaan rahan hämärissä liiketoimissa kymmeniä miljoonia euroja. Siinä sitä tähdellisempää työsarkaa riittäisi. Ei ole myöskään todennäköistä, että tällaiset pienten rikkeiden valvontavastuut ovat poliisillekaan mitään mieltä ylentäviä ja motivaatiota kasvattavia työtehtäviä.
Yksityisautoilun valvonta ei voi olla vain poliisista kiinni. Kyllä meistä jokainen itsen kantaa lopulta vastuun ajokäyttäytymisestään. Nopeudet, jos eivät ole ole vaarallisia, eivät ole niin suuri ongelma kuin meidän suomalaisten tosi outo suhtautuminen mm. meidät ohittamaan pyrkiviin autoilijoihin. Muututaan yhtäkkiä itse kaahariksi asenteella ”kyllä täältä pesee”, jolloin onnettomuuden riski vähintäänkin tuplaantuu. Olen itse ajanut maissa, joissa takaa lähestyvälle autolle annetaan tilaa eikä paineta kaasua kun toinen koettaa ohittaa. Täällä pääkaupunkiseudulla, noin miljoonan ihmisen asuinalueella puhumme noin miljoonasta matkasta päivittäin, joko yksityisillä tai julkisilla liikennevälineillä. Jos kaikilla keskeisillä Helsingin sisääntuloteillä muutama henkilö saa samanaikaisesti tarpeen ”kaahareiden kouluttamiseen” aiheuttaen siten onnettomuuden, niin tulos voi olla, että nämä muutamat autoilijat aiheuttavat neljännesmiljoonalle ongelmia liikenteen puuroutuessa. Perisuomalaisen aamuärtymyksen vallitessa voimme suoda itsellemme hiljaisen hetken oikean asennoitumisen virittämiseksi ennen liikenteen sekaan sukeltamista. Hitaamminkin kiiruhtamalla päästään perille ilman stressilatausta. Työpäiväkin sujuu jouhevammin.