Amsterdam on pyörien ja veneiden kaupunki
Kevät ja alkukesä on parasta aikaa matkustaa Amsterdamiin. Kukkaloisto on vielä hehkeimmillään, eivätkä suurimmat turistilaumat ole vielä kansoittaneet kaupunkia. Amsterdamin keskusta on melko pieni, joten jo pitkällä viikonlopulla kerkeää hyvin tutustua tähän tulppaanien kaupunkiin.
Ydinkeskustassa saattaa välillä pudota kartalta. Maamerkit kun ovat vähissä tässä hyvinkin yhtenäisennäköiseksi rakennetussa kaupungissa. Vanhimmat yhä asutut talot ovat 1600-luvulta, mutta myös 1800-luvun asumukset on rakennettu samaa kaavaa noudattaen. Talot ovat hauskasti kallellaan mikä mihinkin suuntaan ja melkein jokaisen yläkerroksesta löytyy koukku, jonka avulla vilja saatiin aikoinaan juntattua vintille ja joka nyt palvelee muutoissa.
Pyörällä paras
Vaikka olinkin kuullut amsterdamilaisten pyöräilyinnosta, kulkupelejen suuri määrä yllätti silti. Pyöräilijä onkin tässä kaupungissa etusijalla, joka näkyy niin kävelytien kapeutena, kuin siinäkin, että pahaa aavistamaton turisti saa helposti vihaista kellonsoittoa peräänsä, ellei ymmärrä välistää. Alavassa maastossa pyörien ohjausasento on takakenoinen, kun ei ylämäissä tarvitse pinnistellä.
Vailla sen kummempia suunnitelmia
Amsterdamissa ehkä hauskinta on kävellä ympäriinsä vailla sen kummempaa päämäärää. Poiketa kahville, tutustua antikvariaatin tarjontaan tai tuoksutella tuhansia tulppaaneja. Shoppailupaikkana kaupunki ei kuitenkaan ehkä ole paras mahdollinen. Hintataso on nimittäin Suomen luokkaa ja erityisesti ydinkeskustassa on tarjolla lähinnä turistikrääsää. Ruokapaikkaakin etsiessä kannattaa vilkuilla ravintoloiden tarjouksia, muussa tapauksessa lounaalle kertyy helposti hintaa viisitoistakin euroa.
Sallitut hedelmät
Amsterdam on kuuluisa Punaistenlyhtyjen kadusta sekä lempeästä suhtautumisesta mietoihin huumausaineisiin. Melko hyvin pahamaineinen katu on silti verhonnut itsensä, kun emme sitä etsinnöistä huolimatta löytäneet. Seksikauppoja kaupungista toki löytyy, mutta muuten yleisilme ei ole sen räväkämpi kuin muissakaan Keski-Euroopan kaupungeissa. Pilvenpoltto puolestaan lähinnä tuoksuu iltaisin kadulla ja näkyy runsaana nuorten britti- ja espanjalaisturistien laumana. Villistä maineestaan huolimatta Amsterdamilla olisi mahdollisuuksia kohota yhdeksi Euroopan merkittävimmistä taidepääkaupungeista. Harvalla kun on takanaan vastaavaa kultakautta.
Museoita kaupunki pullollaan
Amsterdamissa mielenkiintoisista museoista ei ole pulaa. Onhan kyseessä Rembrandtin, Van Goghin ja Anne Frankin kotimaasta. Kaikkein suostutuimpien museoiden kohdalla kannattaa kuitenkin miettiä, onko valmis jonottamaan tuntitolkulla. Itse kävimme kauhistelemassa Frankin kotitalon edustalla muutamia kertoja lähes satametristä jonoa ja päätimme jättää vierailun seuraavaan kertaan. Van Goghiin sen sijaan pääsimme sisään parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen. Museossa on esillä kaikki tärkeimmät teokset ja kooltaan se on juuri niillä rajoilla, ettei se ole liian iso kerralla katsottavaksi.
Amsterdamin kaupungin museo yllättää kävijänsä monipuolisuudella. Kokoelmista löytyy vanhojen mestareiden helmiä, kuten myös 1960-luvun taiteilijoidenkin teoksia ja arkipäivän esineistöä. Kaupungin menneisyyttä tutkiessa lähdetään liikkeelle historian alkuhämärästä, jolloin kaupunki perustettiin ja kuljetaan siirtomaa-ajan kautta aina Ajaxin menestysvuosiin. Kansallismielisesti videontekijät ovat kuitenkin unohtaneet tyystin Litmasen. Nukkekotidemonstraatio puolestaan havainnollistaa kerrostalokodin varustelutason kehittymistä vuosisadan alusta. Suurin osa taidekokoelmasta koostuu vanhemmista maalauksista. Rembrandtin Tohtori Tulipin anatomian luento sekä lukuisat kilta-kuvaukset kertovat taiteellisen arvonsa lisäksi myös aikalaistensa elämästä ja arvoista.
Willet-Holthuysen museo puolestaan on juuri sopivan pieni talomuseo, joka valottaa elämää 1700- ja 1800-luvun hollantilaisessa porvarisperheessä. Maantasossa sijainnut keittiö oli piikojen maailmaa, eikä herrasväki yleensä sinne edes vaivautunut. Varsinaisia edustushuoneita puolestaan löytyi useita kappaleita talon toisesta kerroksesta. Vaikutuksen tekeminen vieraisiin näyttää olleen varsin tärkeää, pramea odotushuone kun asunnosta löytyy, mutta esimerkiksi lastenhuone näyttää tyystin uupuvan.
Luonnon ihmeitä
Teksti ja kuvat, Hanna Siikamäki