Musiikkiluokasta Pekingin festareille
Don Johnson Big Bandin solisti Tommy Lindgren kokee musiikin pelastaneen hänet.
31-vuotiaan Tommy Lindgrenin musiikillinen ura alkoi vuonna 1987 Tiernapoikien Mänkin roolilla Kulosaaren ala-asteella. Lukuisten innoitusten kautta Lindgrenista kouliintui rap-artisti – ensimmäisen hiphop-biittinsä hän teki ystävänsä Johannes Laihon kanssa vuonna 1997.
Miehen omien sanojen mukaan hän olisi todennäköisesti jatkanut lukion jälkeen johdonmukaisesti yliopistoon ja akateemiselle uralle, jos musiikkiura ei olisi ottanut syntyäkseen. Työ Amnestyn tiedottajana sai aikoinaan väistyä yhtyeen kiireiden takia, joten kansalaisjärjestötyötkin olisivat voineet viedä mukanaan. Lindgren toteaa kuitenkin musiikin tavallaan pelastaneen hänet kunniallisilta töiltä.
-Toisaalta en tiedä sopisiko mikään yhdeksästä-viiteen -tyyppinen duuni minulle kauhean hyvin. Luultavasti olen onnellisempi tehdessäni luovaa työtä, enimmäkseen ihan omilla aikatauluilla”, Lindgren kokoaa.
Omakustanne-ennätys
1990-luvun puolivälissä Helsingin normaalilyseon musiikkiluokassa raikasi iltaisin nuorten poikien ”terapiahenkinen” musiikki. Vuosituhannen vaihteessa Don Johnson Big Band -yhtye alkoi keikkailla pienissä helsinkiläisklubeissa ja opiskelijabileissä. Yhtye jakoi omakustannelevyään Support de Microphones levykauppoihin ja hoitivat markkinoinninkin itse kadunvarsitarroin ja julistein. Työ kannatti, sillä levyllä on hallussaan omakustannealbumien epävirallinen myyntiennätys, noin 20 000 kappaletta. Yhtye oli aallonharjalla hiphopin tehdessä läpimurtoaan Suomenna vuonna 2003.
Yhtyeen neljäs albumi, Records Are Forever julkaistiin juuri. Lindgrenin mukaan yhtye ei kokenut suurempia luomisen tuskia saati muitakaan vaikeuksia levyä tehdessä. Hänen mukaansa uuden levyn teossa tärkeintä on säilyttää oma suhteellisuudentaju – vaikka uusin levy tuntuukin sen tekoprosessin aikana maailman tärkeimmältä asialta, pyrkii Lindgren muistamaan, että kyse on vain yhdestä levystä. Yhtye pyrkiikin levynteon aikana säilyttämään suhteellisuudentajuaan myös mantrallaan ”se on vain musaa”. Vaikka levynteko on yhtyeelle työtä, ei yksittäinen levy ole koko maailma.
Uusi levy on yhtyeen solisti Lindgrenin mukaan sekä suunnitelmien mukainen että niiden vastainen. Levyn 13 kappaletta muodostavat hyvin omituisen paketin, sillä bändin työtapa keskittyy albumin kokonaisuuden sijaan panostamaan biisien ainutkertaisuuteen.
-Albumi on se lopullinen päämäärä, jota kohti tehdään koko ajan töitä, mutta ainoa oikea tapa päästä päämäärään on luottaa omaan intuitioon eri biisien suunnan suhteen, Lindgren kokoaa. Jos jokin musiikkityyli tuntuu oikealta, ei sen kokeilemista pidä estellä. Levyjä kuitenkin tehdään sen verran harvoin, että uuden kokeileminen tuntuu mukavalta. Bändi luottaa itseensä ja siihen, että heidän levynsä tunnistetaan Don Johnson Big Bandin levyiksi.
Lavaenergiaa!
Yhtyeen keikkaesiintymiset ova täynnä energiaa ja vauhtia, mikä tarttuu väistämättä myös yleisöön. Bändi antautuu keikkatilanteelle ja ammentaa oman energiansa soittamisesta ja musiikistaan. Lindgrenin mukaan yhtye pyrkii välttämään keikoilla suorittamista – soitossa pitää olla liikkumavaraa ja toisaalta yleisöön tulee pitää hyvä kontakti. Hän kertoo keikkatilanteen olevan parhaimmillaan tasavertaista hauskanpitoa, jossa yleisön ja yhtyeen roolit ovat yhdenvertaisia.
Nyt yhtyeellä on takanaan puolentoista vuoden keikkatauko, joten tuleva keikkakesä tuntuu nyt ”hiton hauskalta”. Uutta levyä on mukava päästä soittamaan ja ensimmäisten keikkojen jälkeen uuden levyn vastaanotto on ollut lämmin. Yhtye osaa nauttia sekä intiimeistä klubikeikoista kuin suurista festivaaliviikonlopuistakin. Klubikeikoilla tunnelma on intiimi ja hikinen, kun isoilla festarikeikoilla fiilis tuhansien ihmisten edessä on parhaimmillaan sanoinkuvaamattoman hienoa.
Don Johnson Big Bandin keikkahistoriaan mahtuu jos jonkinlaista esiintymistä. Yksi ainutlaatuisimmista oli faneille järjestetty pieni akustinen keikka raitiovaunussa. Toista ääripäätä edustaa esiintyminen suurilla festareilla Pekingissä vuonna 2005.
-Soitimme pekingiläisessä puistossa kolmena päivänä, joka kerta jo aamupäivän tunteina. Kielimuuri teki esiintymisestä melko kiinnostavan, sillä välispiikit saatiin välittymään yleisölle vain tulkin välityksellä, Lindgren muistelee. Hänelle on jäänyt positiivisesti mieleen monet sellaiset keikat, joista on etukäteen ollut hyvin epäileväinen fiilis.
Toistaiseksi keikkailu ulkomailla on varsin satunnaista – edellisen levyn aikaan yhtye kiersi myös Japania, missä yhtye herätti kiinnostusta. Lindgrenin mukaan suosio Suomen rajojen ulkopuolella olisi tietysti hienoa, mutta tällä hetkellä menestys ulkomailla on promotyön ja sattuman käsissä. Nyt yhtye keskittyykin keikkailemaan kotimaassaan. Elämä keikkabussissa keskellä kiertue-elämää on Lindgrenin mukaan: -hyvin levotonta, hyvin sosiaalista ja paikoitellen hyvin, hyvin uuvuttavaa.
Spontaani nimivalinta
Don Johnson Big Band on yksi Suomen menestyneimmistä hiphop-yhtyeistä, jonka omintakeinen musiikkityyli on helposti tunnistettavissa ja taatusti mieleenpainuva. Mutta kenen kanssa yhtye haluaisi vielä yhteistyöhön?
Lindgren nostaa esiin tietysti itse Don Johnsonin. Yhtyeen saksofonisti Pekka Mikkonen keksi yhtyeelle nimen aikoinaan kahdessa sekunnissa, kun yhtyeen tuli varata treenikämpästä harjoitusvuoro yhtyeen nimellä. Mikkonen jalosti nimen 1980-luvun Miami Vice –poliisisarjan päätähdestä, Don Johnsonista. Pian Teknillisen korkeakoulun treenikämpän varauslistalta löytyi siis Don Johnson Big Band.
Yhtyeen suuri idoli Mark Knopfler on myös vilahdellut puheissa silloin tällöin. Lindgren jatkaa vielä, että henkilökohtaisesti biisin tekemisenen jonkun Black Thoughtin tai Mos Defin kaltaisen räppärin kanssa olisi eräänlainen unelmien täyttymys.
Don Johnson Big Band on löytänyt musiikista keinon parantaa maailmaa. Soittamisen ja levyjen kautta yhtye pyrkii tuottamaan ihmisille iloa ja mielekkäitä kokemuksia.
-Muuta ei voi toivoa, Lindgren kiteyttää. Yhtye itse nauttii keikoillaan siitä, että yleisöstä löytyy hymyileviä kasvoja ja kokee sen myötä maailman olevan vähän parempi paikka.
Lähteenä myös:
Mikkonen, J. (2004). Riimi riimistä.
http://www.donjohnsonbigband.com/fi/
Teksti, Maija Taka
Kuvat, Heidi Strengell