Liikkeiden luvattu maa

Suomen Epätieteellinen Seura, Marttiliitto, Oskari Jalosen seura ja M-liike. Ihmiset ovat kautta aikain kokoontuneet yhteen mitä mielikuvituksellisimmista syistä. Tarve olla yhdessä ja jakaa kokemuksia toisten kanssa saa ihmiset perustamaan seuroja ja yhdistyksiä.

 

Suomi on seurojen ja yhdistysten luvattu maa. Jatkuvasti teknistyvä ja aineellistuva yhteiskunta ei täytä ihmisen perustarpeita. Ihmisillä on tarve kokoontua yhteen, jaettujen kokemusten ja ihanteiden äärelle. Yhteiskunnassa, joka pyrkii ohjaamaan kansalaisiaan ja suunnittelemaan kaiken ylhäältä käsin, tarvitaan yhteisöjä. Ne tarjoavat ihmisille elintärkeitä kanavia aitoon ja spontaaniin keskusteluun. Perusteita tällaiselle yhdessä ololle löytyy lukuisia: lukuharrastus, ranskan kieli tai majavat. Jopa sama etunimi voi antaa syyn yhteenliittymiseen.

Yhteisöjen laajasta kirjosta hyvänä esimerkkinä on Tarmo Kunnaksen vetämä epävirallinen Oskari Jalosen seura. Seura koostuu pääosin satakuntalaisista ranskankielen, sivistyneen fyysisen ponnistuksen ja kulinarismin ystävistä. Toinen hyvä esimerkki on Suomen Epätieteellinen Seura, jonka jäseneksi hyväksyttävien tulee osoittaa täydellinen tietämättömyytensä yhdessä tietämisen lajissa. Seuran vuosittaisiin rutiineihin kuuluu säiden säätäminen Jaakonpäivän kylmän kiven avulla. Helsingin Kolera-altaaseen heitettävän kylmän kiven ympärille on muodostunut huomiota herättävä tapahtuma. Marttiliitto puolestaan on esimerkki etunimen pohjalta perustetusta yhdistyksestä. Marttiliitto on vuonna 1981 perustettu miesten etujärjestö, jonka tarkoituksena on edistää miesten tasa-arvoisuutta. Liitto valitsee joka vuosi vuoden Martin.

 

M niin kuin muutos, muuttoliike ja majava

Helsinkiläinen M-liike on hyvä esimerkki yhteistyön voimasta. Liike sai alkunsa vuonna 1972 Helsingin yliopiston M-projektista. Projekti käsitteli muuttoliikettä ja yhteiskunnallista muutosta. Luentojen jälkeen maailmanparannusta jatkettiin Kallion kapakoissa ja eri puolilla Suomea järjestetyissä kesäneuvokeissa. Näissä projekti pikkuhiljaa kiteytyi M-liikkeeksi, joka sai keulakuvakseen majavan. ”Etsimme ideaalia hyvälle muutoksen hallinnalle ja suunnittelulle, ja majava nousi tällaisen oivalliseksi arkkitehdiksi. Kaikenlaisessa muutoksessa on kysymys tapahtumien virroista ja niiden älykkäästä ohjaamisesta, elintilan turvaamisesta sekä sopeutumisesta uusiin tilanteisiin. Ne olivat siihen aikaan keskeisimpiä yhteiskunnallisia aiheita, koska muutosnopeus oli voimakasta ja muuttovirrat liikkuivat vauhdilla”, liikkeen jäsen Eero Tanskanen muistelee.

Alun vaihtelevien kokoonpanojen jälkeen M-liike on vuosien kuluessa tiivistynyt viiden hengen ydinryhmäksi. Varsinaisia uusia jäseniä ei enää oteta, mutta ydinporukan ulkopuolelta tulevia osallistujia on useita. ”Tästä hyvänä esimerkkinä on eräs hollantilainen tutkija, joka kiinnostui M-liikkeestä heti siitä kuultuaan. Hollantihan on patojen luvattu maa”, Tanskanen hymähtää. Liike on pysynyt vireänä reippaasti yli kolme vuosikymmentä. ”Samankaltainen maailmankuva ja huumorintaju ovat auttaneet siinä. Yhdistävänä tekijänä lienee siunattu hulluus. Meillä kaikilla on halu koetella rajoja, ja M-liike on tarjonnut siihen turvallisen foorumin. Työelämä tappaa tällaisen luovuuden, joten sen vastapainoksi tarvitaan jotakin, missä voi irrotella ja kyseenalaistaa ajattelutapoja ja ajatuksia”, toinen jäsen Risto Heinonen pohtii.

 

Verkostoitumisen pioneerit

M-liike on yhteisen ajanvieton ohella tarjonnut toimivan väylän verkostoitumiseen. Liikkeestä on ollut käytännön hyötyä myös työelämässä, kun eri alojen ammattilaisiksi kasvaneet jäsenet ovat jakaneet osaamistaan. ”Liike loi verkostoitumisen käytännön, jollaisesta ei siihen aikaan vielä puhuttu. Tänä päivänä ei sitten muusta puhutakaan, mutta me olimme silloin yli 30 vuotta sitten aikaamme edellä”, Tanskanen toteaa.

Pääasiallinen toiminta on kuitenkin työkuvioiden ulkopuolella tapahtuvaa epävirallista kokoontumista: tapaamisia, retkiä, matkoja ja yhteydenpitoa. ”Tapaamisia on nykyisin muutaman kerran vuodessa. Joka vuosi teemme myös pidemmän reissun. Muutama vuosi sitten kävimme Pariisissa katsomassa Aki Kaurismäen mykkäelokuvan Juha. Toiminta ei ole järjestäytynyttä, mikä lienee yksi sen vahvuuksista”, Heinonen arvelee. Ja keulahahmolleen uskollisena porukka on kartoittanut M-olevaiseksi kutsumansa majavan leviämistä aina ulkomaita myöten. ”Olemme tarkkailleet majavan elämää esimerkiksi Pielisellä, Ruunaalla, Viipurissa, Sortavalassa ja Ahvenanmaalla. Tarinoita näistä reissuista riittäisi vaikka kuinka. Viimeksi pari viikkoa sitten katsastimme Evon majavakannan”, Heinonen kertoo.

 

Oppia majavalta    

Kun M-porukka kokoontuu, puhutaan muustakin kuin majavista. ”Laaja-alainen keskustelu on joutunut viime vuosina antamaan tilaa yksiulotteiselle ajattelulle. Tämä valitettava kehitys on kannustanut meitä tapaamisiin, sillä liike suorastaan yllyttää laaja-alaiseen, ehkä viisastelevaankin keskusteluun. Hallinnollisissa kuvioissa tällainen keskustelu tyrmätään nopeasti”, Tanskanen pohtii. 
   Varsinkin nykyiset työelämän käytännöt rajoittavat enemmän kuin avartavat. Siksi tarvitaan keskustelua, jossa asioita voi katsoa uudesta näkökulmasta. Majavillehan tällaiset reunaehdot ovat vain haaste. ”Reunaehdot on kyseenalaistettava ja ajattelua avarrettava, vaikka sitten patoja rakentamalla. Siitä se joenuoma/ajattelu sitten muuttuu. Tämän päivän yhteiskunnassakin olisi varmasti tarvetta tällaiseen uusien uomien avaamiseen”, Heinonen miettii.

  

M-liikkeen jäsenet uskovat, että ihmisellä olisi paljonkin opittavaa majavalta. ”Majava on loistava esimerkki muutoksen ja luontoympäristön nerokkaasta hallinnasta, kehittämisestä sekä rakentamisesta. Osa majavistahan on saapunut valtamerten takaa, mutta ne ovat silti sopeutuneet Suomen olosuhteisiin ja luoneet tänne kestävän elinpiirin”, Tanskanen toteaa. ”Ihmisten kannattaisi seurata, kuinka majavat hoitavat ympäristöään ja elämäänsä. Siinä on viisautta, joka on ehkä ihmisenkin yläpuolella”, Heinonen aprikoi.

  

Teksti, Riikka Heinonen