Uuden elämän ikävä
Mitä sanovat eurovaaliehdokkaat?
Vaalimainokset Euroopan metropoleissa värittävät katukuvaa. Junat viheltävät, ehdokkaat kiertävät, agitaattorit puhuvat ja punnitsevat, mutta kansalaiset näyttävät uinuvan ja uneksivan. Mihin maailmamme on menossa?
Mitä enemmän kohtaan ihmisiä eri puolilla ja mitä enemmän syvennyn heidän maailmoihinsa, sitä vakuuttuneempi olen yhteisestä kaipauksestamme löytää elämään jotakin aivan uutta.
Uuden elämän ikävä hallitse maailmaamme.
Nyt kaivataan jotain sellaista mitä markkinat eivät tarjoa. Tuntuu ehkä yllättävältä, mutta aion valmistautua näihin eurovaaleihin lukemalla kristillisen mystiikan klassisia tekstejä. Mystikot olivat oman aikansa ihmistuntijoita, joilta historiallisesta välimatkasta huolimatta meillä on runsaasti ammennettavaa.
Jo ennen Eurooppamme muotoutumista erämaaisät opettivat, että ihmiseksi tullaan vain tulemalla siksi mitä olemme. Tutustumalla itseemme, sielun salaisuuteen löydämme elämäämme uuden laulun.
Uuden elämän ikävä hallitsee maailmaamme. Tämän lauseen voi sanoa myös toisin: Nimeni on kaipaus ja asun sinussa.
Jerusalem, Rooma ja Santiago de Compostella, maailman kolme pääpyhiinvaelluskohdetta, ovat saaneet rinnalleen muita kiinnostavia pyhiinvaellusreittejä. Suomessakin niitä on, mutta uusin ja lajissaan ehkä ainutlaatuisin pyhiinvaelluskohde sijaitsee satavuotiaassa eteläsavolaisessa Enonkosken seurakunnassa.
Enonkosken Pyhät polut johdattavat tulijan Koloveden luonnonpuistoon Ukonvuorelle, jossa ikiaikaiset kalliomaalaukset kertovat seudun vanhasta kulttiperinteestä. Enonkosken luterilainen luostariyhteisö ja naapuripitäjässä Heinävedellä sijaitsevat ortodoksiluostarit tuovat omat haasteensa Pyhät polut-tematiikkaan.
Enonkosken pyhillä poluilla vaelletaan jo. Vuorijärven pitkospuilla, Polvikosken laavulla tai Enonveden kirkkoveneillä päästään ammentamaan savolaisen luonnon ja pyhyyden suurta salaisuutta. Luostaripolku. Norppapolku. Savu- ja rantasaunavaellukset. Melontaretket. Kävely märässä metsässä tai vaikkapa liut peilikirkkaalla jäällä kuuluvat ohjelmaan.
Rukous on terveellistä ja vaellus on ruumiin rukousta. Sielu ja ruumis on saatava liikkeelle kokemaan hiljaisuuden ja rauhan mystisyyttä. Tähän liittoon soveltuu raamatullinen sana: "minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Usko on lepoa ja liikettä. Meditaatio, mietiskely, on kirkon synnyttämä sana. Siihen kuuluva liike on vaeltamista, eteenpäin kulkemista, liikettä yhdessä toisten kanssa. Joskus tämä liike kohoaa tanssiksi ja karkeloksi, usko on aina terveellistä, jumalallista liikettä. Rakkaus ei tyydy olemaan paikoillaan; se tietäisi taantumista.
Erämaan isä (abba) ja äiti (amma) voivat ottaa vaeltajat vastaan satojen ja tuhansien kilometrien päästä. Heiltä heruvaa esirukousapua, viisaita neuvoja, hengellistä ohjausta, sielunhoitoa ja kaikkea innoitusta kaipaavat kohtaavat näillä poluilla.
Uuden elämän ikävä on etsintää ja kyselemistä. Pyhiinvaellusyhteydessä sulaudutaan Jumalaan ja toisiimme. Ymmärtämys ja rakkaus kasvavat mittaansa tällä tiellä. Pyhä polku auttaa löytämään itsensä oman tarinansa sisältä. Kenellä on paikka ihmisen sydämessä, hänellä on paikka hänen elämässään.
Kohtaamalla katseensa hieman ylemmäksi voi nähdä pidemmälle. Kieltäymysten maailma, askeettisuus, auttaa puhdistamaan sielunmaisemaansa. Jos löydät rauhan sisältäsi, tuhannet voivat saada avun ympärilläsi.
Pyhät polut on kutsu hiljaisuuteen, jossa rakkaus asuu.
Veli-Matti Hynninen