Katkera paluu Narniaan
C.S. Lewis kuului samaan kirjallisuuspiiriin kuin J.R.R. Tolkien, joka loi Taru sormusten herrasta -trilogian. Myös Lewisin seitsenosainen Narnia-sarja on kiistaton klassikko. Nyt kyseisen teossarjan toinen kirja on sovitettu valkokankaalle. Narnian tarinat - Prinssi Kaspian tarjoaa taattua silmäniloa fantasian ystäville.
Susan Pevensie (Anna Popplewell) puolustaa jousipyssyineen narnialaisia.
Ohjaaja Andrew Adamson palaa toistamiseen Narnian visualisoimisen pariin elokuvassa Narnian tarinat: Prinssi Kaspian. Hänet muistetaan myös riemukkaiden animaatioiden Shrek (2001) ja Shrek 2 (2004) ohjaajana. Adamson työstää uutuuttaan hyvin samoilla ideoilla kuin Peter Jackson Taru sormusten herrasta -trilogiaa (2001-2003) aikoinaan. Molemmat ohjaajat ovat kotoisin Uudesta-Seelannista. Ei ihme, että kyseinen maa sai ja saa jälleen lainata ilmeensä mielikuvitusmaailmalle. Narnia-uutuudessa Adamson hyödyntää maisemia myös Tšekin tasavallasta, Puolasta ja Sloveniasta. Mahtipontisuutta hakevissa fantasiaromaanien filmatisoinneissa alkaa kameratyöskentely selvästi jo toistaa itseään: kamera lentää ratsastavien hahmojen yllä ja panoroi komeasti metsä- ja vuoristomaisemia, ja aina välillä intoudutaan hurjiin syöksyihin. Edellisestä elokuvasta Narnian tarinat: Velho ja leijona (2005) tuttu näyttelijäkaarti jatkaa uutuudessa pestiään. Jatkuvuuden kannalta on tietenkin hyvä, etteivät Pevensien lapsikatraassa naamat noin vain vaihdu.
Tarina alkaa, kun kamera laskeutuu tähtitaivaalta ja sukeltaa synkkään linnaan. Siellä lordi Mirazille syntyy poika. Tämä tietää ongelmia prinssi Kaspianille. Mirazin vallanhimo ei tunne rajoja, joten Kaspian pakenee ratsullaan metsään. Hän putoaa hevosen selästä ja näkee kääpiöitä. Hädissään Kaspian puhaltaa ikivanhaan torveen. Aivan toisaalla, Lontoossa toisen maailmansodan aikaan soi auton torvi. Edmund, Peter, Susan ja Lucy Pevensie siirtyvät kadulta maanalaiseen. Kaspianin torven taikuus tempaa heidät metroasemalta takaisin Narniaan. Alun innostus vaihtuu pian äimistykseksi. Paikka on muuttunut oudoksi ja tutut palatsit rapistuneet raunioiksi. Vaikka Pevensien mielestä aikaa on kulunut vain tovi, onkin Narniassa vierähtänyt 1300 vuotta. Valtaa pitävät telmarilaiset, jotka eivät siedä vanhan Narnian asukkeja. Pevensiet eli "entisajan kuninkaat ja kuningattaret" päättävät palauttaa asiat tolalleen. Mutta se ei olekaan aivan niin helppoa kuin kuvittelisi. "Narnia on villimpi paikka kuin muistatte", varoittaa kääpiö Piipari heitä.
Jos lumihangessa tepasteleva fauni ja muut myyttiset hahmot antoivat leimansa ensimmäiselle Narnia-filmatisoinnille, niin tällä kertaa liikutaan hyvin keskiaikaisissa tunnelmissa. Synkkä linna, vanhojen palatsien rauniot, ritareiden haarniskat ja kaikenlainen miekkojen kalistelu nousevat keskiöön. Synkistelyn vastapainoksi kääpiö Piipari sekä jonkin sortin muskettisotureiksi nostetut hiiret keventävät tunnelmaa lähes Shrek-henkisillä vitsailuillaan. Puhuvat pikkueläimet saattavat heikentää vanhemman yleisön kykyä hypätä mukaan tähän mielikuvitusleikkiin, mutta lapsia asia tuskin häiritsee. Puitteet ja kuorrutus ovat teoksessa kohdallaan, vaikka juonen puolesta liikutaan hyvin yksioikoisella polulla: pahislordia vastaan tapellaan narnialaisten ja prinssi Kaspianin pelastamiseksi. Ensi-ilta 2.7.
Teksti, Jukka Hytönen