Tilinpäätös
Vesa Leppänen
Miten poliitikko muuttuu kansan silmissä kunnioitusta herättäväksi ja jopa vaikeasti lähestyttäväksi valtiomieheksi? Hieman tuuria, jonkin verran itsepäisyyttä ja hiljainen hyväksyntä muilta vaikuttajilta. Helpoiten se kuitenkin tapahtuu oman puolueen kautta. Mikä ei tapa, se vahvistaa. Oli miten oli, valtiomiehiä (tai naisia) on vaikea leipoa ilman myrskyä vesilasissa.
Korhosen tapauksessa taistelu on ollut poliittinen. Esimerkkinä julkisesta kiirastulesta voi käyttää Kanervan tekstiviestien aiheuttamaa kohua. Ex-ministerin Waterloo muuttui kuitenkin poliittiseksi, mutta lähtökohdat ovat täysin erilaiset kuin vaalirahoitukseen liittyvällä kohulla. Vaikka media onkin käsitellyt näitä kohuja yhteneväisellä otteella on kyse paljon muustakin kuin median harjoittamasta ajojahdista.
Kriisin ollessa puhtaasti poliittinen median valta rajoittuu usein niin pitkälle kuin poliittinen kenttä on halukas siimaa antamaan. Rahoitussotkussa tilanteen selviäminen on ollut täysin riippuvainen osallisten halukkuudesta paljastaa tietojaan. Yllätys sinänsä, että eivät ole paljastaneet mitään, kun ei ole ollut pakko tehdä poliittista itsemurhaa. Ei myöskään varmasti tiedetä onko mitään paljastettavaa. Syväkurkkua ei ole vielä löytynyt, mutta tietoa on varmasti enemmän kuin julkisuuteen on tullut. On vaikea hyväksyä puolueen saavan tukea yhdistykseltä kymmeniä tuhansia euroja ja väitettä, että puoluejohtaja ei tiedä asiasta mitään. Onko Korhonen tosiaan jättänyt mainitsemasta asiasta ja toiminut täysin itsenäisesti? Aika naivia käytöstä poliittiselta eliitiltä.
Sitten lähde uutisoinnille kohun keskellä yksinkertaisesti kuihtui. Lehdistö sai nenilleen pahemmin kuin pitkään aikaan. Löysässä hirressä roikkunut puoluesihteeri Korhonen nousi kuin Feenix ja on nyt vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Kovin moni ei enää uskalla häntä heppoisin perustein haastaa. Hän selvisi voittajana vakavimmasta poliittisesta selkkauksesta pitkään aikaan. Korhonen ja Keskustan puoluekokous nitisti median.
Jo nyt on tehty tutkimuksia joiden mukaan kansalaiset uskovat poliittikkojen olevan korruptoituneita. Olen kysellyt useilta ihmisiltä tuliko rahoittaminen yllättyksenä ja vastaus on ollut aina sama. Ei todellakaan tullut. Korruptioksi sitä ei voi todistaa, koska yritysjohtajilla on oikeus tukea parhaiksi näkemiään ehdokkaita. Pitäisi myös pystyä todistamaan heidän vaikuttavan suoraan päätöksentekoon. Aika vaikeaa, kun ainoat asian täysin tuntevat voivat vain päättää olla kommentoimatta. Samalla myös AY-liikkeet tukevat omiaan. On naivia osoittaa kapitalistia sormella ja viedä yrityksiltä mahdollisuus taistella omiensa puolesta, kun kerran toinenkin osapuoli on siihen oikeutettu. Eikö AY-liikeiden tukemia puolueita voi syyttää korruptiosta ja AY-liikkeitä kansanedustajien ostamisesta?
Muut puolueet ovat kohtalaisen hiljaa ja en voi kuin arvailla mistä se johtuu. Halutaanko välttää selvitykset AY-liikkeiden rahallisesta osallistumisesta ja vaikuttamisesta omaan politiikkaan vai viime eduskuntavaaleissa saadusta oppitunnista negatiivisen kampanjoinnin epäonnistuttua. Nyt näyttää siltä, että uskotaan hiljaisuuden voimaan sekä äänekkyyden karkoittavan äänestäjiä. Kunnallisvaalit näyttävät miten käy.