Sosiaalisilla taidoilla pääsee pitkälle


Päätoimittaja Kauko Vanajas

Kun havaitsee, kuinka hyvin ihmisten kanssa voi tulla toimeen kun heitä lähestyy oikealla tavalla, on tiellä, jossa eteneminen voi olla huimaa. Jokainen lähestyminen vaatii salamannopeaa analyysiä tuntemattomasta keskustelukumppanista. Luodun mielikuvan vangiksi ei pidä kuitenkaan jäädä, sillä henkilöstä saattaa yllättäen löytyä aivan uusia ulottuvuuksia. Kun kanssakäymiseen liittyy selkeä tavoitteellisuus, pyrkimys kohti tiettyä päämäärää, kasvaa kanssakäymisen vaatimustaso huimasti. Itse keskustelussa on huomioitava kaksi elementtiä tahdikkaasti tasapainotellen, toisen persoona ja tavoite. Tällaisella henkisellä latauksella tekee esimerkiksi hyvä myyntimies työtään. Hän tai vaikkapa poliitikko myydessään aatettaan vie taitavasti intensiivistä näytelmää eteenpäin. Keskittyminen kuhunkin ihmiseen täysillä edellyttää ulkopuolisen maailman häiriötekijöiden unohtamista. Toinen osapuoli osaa kyllä arvostaa tätäkin huomionosoitusta.

Jotta hyvä myyjä, lääkäri, opettaja tai vaikkapa johtaja pyrkiessään myymään oikeaa asennoitumista tavoitteellisuuteen voi menestyä, on sosiaalisten taitojen hallinta välttämätöntä. Olen aina säälinyt nk. luokan priimuksia, joille vain hyvät arvosanat ovat merkityksellisiä. Muuta ympärillä hyörivää ”oikeaa elämää” ei havaita vaan kuljetaan kuin tunnelissa. Siitä sitten edetään vaikkapa yliopistoon tutkijaksi eristyksiin käytävän perähuoneeseen. Tunnen tosin sellaisiakin tutkijoita, jotka ovat hyvinkin sosiaalisia, siis iloisia poikkeuksia.

Sosiaalinen menestys rakentuu sosiaalisten suhteiden tuomaan elämänonneen. Ilman muita ihmisiähän tämä ei onnistu. Pahimmillaan muista loitolla pysyvät eristäytyjät alkavat rakennella netistä saamiensa ohjeiden mukaan pommeja tai opettelevat aseen käyttöä tunnetuin seurauksin. Nämä ihmiset pitäisi saattaa sen polun alkuun, jolla otetaan vastaan muiden ihmisten ilmaiseksi tarjoilemia elämänkokemuksia. Sosiaaliset taidot ovat tietenkin yksilön persoonallisia sovelluksia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, jotka eivät ole kopioitavissa sellaisenaan.

Kaikki haluavat menestyä, yksilöstä valtioon. Jokaisen lapsen vanhemmat toivovat lapsensa menestyvän. Se on selkärangassa. Nykyinen yksilöllisyyttä korostava ilmapiiri on tuonut vakavana lieveilmiönä mukanaan liiallisen minän rakentamisen. Silloin unohtuvat yhteisölliset pyrkimykset ja sosiaalinen ajattelutapa. Lisäksi ykkösarvoksi ja menestyksen ainoaksi mittariksi nousee liian usein vain taloudellinen menestys. Pelikentällä on kaksi pääomaa. Näistä arvokkaampi, sosiaalinen pääoma tulee asettaa aineellisen ja taloudellisen edelle. Ihmisten välinen vuorovaikutus ja luottamus on asetettava spekulatiivisen edelle.