HIUKKANEN HUUTAA APUA

Universumit kohtaavat, kun Horton-niminen elefantti kuulee mölyä pölypallosta. Kyseisessä hiukkasessa elelee kaikessa rauhassa Huuvillen väki, joka on autuaan tietämätön suuremman mittakaavan tapahtumista. Tästä käynnistyy isoa ja pientä yhdistelevä animaatioelokuva Horton.


Horton kaitsee kukassa matkustavaa hiukkasta, jossa sijaitsee miniatyyrinen Huuvillen kaupunki.


Tietokoneanimaatioon erikoistunut Blue Sky Studios muistetaan etenkin Ice Age -elokuvista (2002 ja 2005). Valon ja varjon heijastumat sekä veden kuvaaminen edustavat niitä elementtejä, joihin studio tuntuu panostaneen erityisesti. Ei liene ihme, että verstaan uusin animaatio Horton lähtee liikkeelle vesipisaran tippumisesta kasvin lehdeltä. Tästä käynnistyy ketjureaktio, jonka seurauksena pölypallo leijuu omille teilleen. Se sujahtaa vedessä polskivan, suurikorvaisen Horton-elefantin ohi, ja juuri hyvän kuulonsa takia eläin havaitsee ”vienon parkaisun”. Horton oivaltaa heti, mistä on kyse: ”Ei se voi olla muuta kuin hiukkasen pinnalla joku aukoo suuta.” Muu viidakon väki ei oikein usko elefantin höpinöitä hiukkasen asukkaista. Päinvastoin. Ylpistelevä ja sääntöjä rustaava kenguru tiuskaisee vihaisena: ”Älä lietso pölyhälyä tällä hölynpölyllä.” Hiukkasesta tulee kynnyskysymys, ja pian Horton saa tosissaan tehdä töitä viedäkseen löytönsä turvaan vihaisten viidakon asukkaiden kynsistä. Yhtään helpompaa ei ole pölypallossa asuvalla Huuvillen pormestarilla. Kukapa uskoisi miestä, joka väittää kaupunkinsa sijaitsevan elefantin kuljettamaan kukkaan takertuneessa nokareessa. Pian olisi suuren huujuhlan, Hupilaation, aika, mutta maailman kirjat alkavat mennä sekaisin.

Horton pohjautuu Dr. Seussin (Theodor Seuss Geisel 1904-1991) kirjaan Horton Hears a Who. Samainen satusetä muistetaan myös tarinasta How the Grinch Stole Christmas, josta Ron Howard ohjasi näytelmäelokuvan The Grinch (2000). Myös siinä seurataan Huuvillen kaupunkia, jonka joulun ilkiömäisyyttään ponnekkaasti varjeleva Jim Carreyn esittämä olio haluaa tuhota. Ja kas, Carrey antaa äänensä uutuusanimaatiossa Hortonille. Suomenkielisessä versiossa sen tekee Antti J.L. Pääkkönen, jonka dialogitulkinnat hivelivät nauruhermoja Ice Age -elokuvissa.

Hortonissa esiintyviä eläimiä ei ole animoitu realismia silmällä pitäen. Toisaalta korvistaan hassuja hattuja muotoileva elefantti ei oikein voisikaan aidon oloisena venyä ja paukkua nyt nähtävään malliin. Aikuisyleisöä viihdytetään mukaan upotetuilla elokuvaparodioilla. Nyt selkein sellainen löytyy anime-kohtauksesta, joka viittaa japanilaiseen traditioon, tässä etenkin Pokemoneihin. Silti Horton on korostetusti lastenelokuva. Siinä ei juuri ole pelottavia kohtia. Ainoaksi hankalammaksi ajatusleikiksi jää kahden eri maailman suuri kokoero, johon tarinan opetus nojaa. Hortonia siteeraten: ”On tärkeitä kaikki, niin pienet kuin suuret.” Oman pikantin lisänsä kokonaisuuteen tuo kertojanääni, jonka esittämä dialogi riimitellään pilke silmäkulmassa. Vaikka aikuiskatsojan näkökulmasta Horton kalpenee Ice Age -elokuville, sopii se vastavuoroisesti paremmin perheen pienimmille.


TEKSTI, Jukka Hytönen