KOIRUUKSIA ESPANJALAISITTAIN


Odottelemme jännittyneinä lentokentällä. Lento Alicantesta Helsinki-Vantaa lentokentälle on laskeutunut noin puoli tuntia sitten ja suurin osa matkustajista on saapunut jo terminaaliin. Enää puuttuu vain muutama. Lopulta odottamisemme palkitaan ja pääsemme vihdoin vastaanottamaan viimeisetkin matkustajat, pienet nelijalkaiset hännänheiluttajat.

Espanjan Kulkukoirat ry ja Kodittomat Espanjan Koirat ry ovat yhdistyksiä, jotka auttavat löytämään Espanjan hylätyille koirille uusia koteja sekä Suomesta että muualta Euroopasta. Joka kuukausi osa tarhalle päätyneistä kulkukoirista lentää Suomeen ja ne pääsevät aloittamaan turvallisemman elämän uudessa perheessä.

Tilanne Espanjassa
Espanjan Kulkukoirat ry informoi nettisivuillaan, että maassa hylätään yli 40 koiraa joka ikinen tunti. Luku kuulostaa melko uskomattomalta näin suomalaisen korvaan, mutta on hyvin mahdollinen. Espanjassa vieraillessa ilmiöön voi törmätä myös käytännössä. Koiria kulkee vapaana kaduilla, ne tonkivat roskiksia ja kerjäävät ravintoloiden edustoilla. Yhdistysten nettisivuilla kerrotaan monenlaisia kauhutarinoita nälkiintyneistä ja huonosti kohdelluista koirista, joita heikkohermoisten tuskin kannattaa edes lukea.

Itse asustelin Espanjassa muutama vuosi sitten ja huomasin, miten suosittuja lemmikkieläimiä koirat olivat. Usein koirat saivat kulkea ilman kaulapantaa ja ne juoksentelivat tyytyväisinä oman mielensä mukaan. Vapaudella on tietenkin myös hintansa. Hylättyjä koiria asusteli laumoina pelloilla ja niitä kasvatettiin myytäväksi suljetuissa rakennuksissa. Espanjan Kulkukoirat ry kirjoittaa sivuillaan mm. erityisistä Podengotaloista, joissa koiria pidetään lukittuina, kunnes sopiva ostaja löytyy. Törmäsin kyseisiin nettisivuihin vasta Suomeen paluuni jälkeen, ja löysin samalla vastauksen, mikä oli se omituinen rakennus keskellä peltoa, josta kuului kovaäänistä haukuntaa.

Koiran adoptoiminen
Olen itse aina pitänyt koirista ja halunnut omistaa sellaisen. Etenkin pienikokoiset koirat ovat mielestäni erityisen sympaattisia ja olen aina silloin tällöin katsellut pentuilmoituksia ja etsiskellyt informaatiota eri roduista. Ikäväkseni olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että monilla rotukoirilla esiintyy paljon jalostuksesta johtuvia synnynnäisiä sairauksia.

Espanjassa melko suuri osa näkemistäni koirista oli sekarotuisia. Jo siellä asuessani ihastuin noihin persoonallisen näköisiin pikkuotuksiin, mutta vasta Suomeen palattuani aloin tosissaan harkita Espanjalaisen rescue-koiran, eli kodittoman koiran adoptoimista. Selailin yhä useammin Espanjan Kulkukoirat ry:n nettisivuja ja lopulta joulukuussa 2007 tein päätökseni. Otin yhteyttä koiratarhalla työskenteleviin vapaaehtoistyöntekijöihin ja heidän avustuksellaan pieni punaruskea Rosa laskeutui Suomen kamaralle tammikuun lopussa. Koko prosessi kesti noin kuukauden, jonka aikana tein selvityksen omasta tilanteestani, postitin luovutussopimukset Espanjaan ja maksoin tarvittavat kustannukset. Koiran kotiin saaminen oli siis varsin helppo ja yksinkertainen prosessi, mutta sen sijaan minulla ei ollut aavistuskaan, miten Rosa tulisi sopeutumaan uuteen ympäristöönsä.

Menneisyyden mysteeri
Tarhalle saapuvien kulkukoirien menneisyydestä ei juuri tiedetä mitään. Osa koirista on huonossa kunnossa ja ne ovat saattaneet elää pitkäänkin ilman kunnon ravintoa tai suojaa. Tästä syystä koiran käytöstä uudessa ympäristössä on lähes mahdotonta ennustaa. Rosan saapuessa olin siis varautunut pahimpaan; korjannut matot lattialta ja nostanut kaiken syötäväksi kelpaavan pois otuksen ulottuvilta. Onnekseni Rosa olikin täysin sisäsiisti ja ihmisiin tottunut pikkuneiti.

Vaikka koira on selvästi asunut aikaisemmin ihmisten parissa, sen käytöksestä huomaa, että se on joutunut selviytymään aikansa myös kadulla. Rosa suhtautuu kaikkeen uuteen hyvin varauksellisesti ja pelkää sille tuntemattomia olentoja, kuten autoja, vieraita ihmisiä, sekä isoja koiria. Saapuessaan luokseni se järsi koko ensimmäisen yön puruluutaan kiinnittämättä mitään huomiota ympärillä oleviin ihmisiin. Oli luultavasti hermostunut. Pikkuhiljaa koira on kuitenkin oppinut luottamaan minuun ja hieman jopa muihin ihmisiin, ja sen rohkeus näyttää lisääntyvän päivä päivältä.

Rescue-koiraa ottaessa ei koskaan voi tietää, mitä pakkaus tuo tullessaan. Adoptioon liittyy monia riskejä ja uuden omistajan onkin varauduttava tekemään paljon töitä koiran sopeutumisen eteen. Olen mielestäni ollut onnekas, sillä yhteiselomme on alkanut varsin mutkattomasti. Otus on yllättänyt älykkyydellään ja kiltteydellään, ja on ollut kiinnostavaa huomata, mitä kaikkea se on ehtinyt elämänsä aikana oppia. Jää kuitenkin ikuiseksi mysteeriksi, mistä opitut taidot ovat peräisin ja mitä kaikkea eläin on kaduilla vaeltaessaan joutunut kohtaamaan. Tänään Rosa leikki ensimmäistä kertaa vastaan tulevan lajitoverinsa kanssa. Nyt jäänkin vain innolla odottamaan, mitä kaikkea koirasta vielä paljastuu, kun sen rohkeus ja itsevarmuus kasvavat.

Lisätietoa Espanjan adoptiokoirista löytyy mm. sivuilta: www.kulkukoirat.com ja www.espanjankoirat.com