Antikvariaatti Ervasti - 33 vuotta kirjan ystäville
Torkkelinkadulta Kalliosta löytyy yksi Helsingin perinteikkäimmistä antikvariaateista. Sen pitäjä Kaarle Ervasti on monelle helsinkiläiselle tuttu. Varsinkin kanssabibliofiilit tuntevat hänet kuin kaverinsa. Mutta nyt Ervasti on jäämässä eläkkeelle ja vie mukanaan jotakin pysyväksi uskottua – pienen kalliolaisen antikvariaatin, jonka seinien sisälle kätkeytyy yli 5000 kirjaa. Divarin, jonka valikoimiin vaativimmatkin kirjanystävät, kirjailijoista arvostelijoihin, luottavat.
Kaarle Ervasti on pitänyt antikvariaattiaan Kalliossa jo 33 vuoden ajan. Vuosikymmenten kuluessa Ervastin divarista on muodostunut kalliolainen käsite. Paikka, jonne saavutaan ympäri Helsinkiä ja jopa muualta Suomesta keskustelemaan kirjallisuudesta, kysymään neuvoa sekä ostamaan ja myymään kirjoja. Paikassa on kuhinaa tiistai-aamuna kello kymmeneltä. Silloin, kun pikkukaduilla sijaitsevien pikkukauppojen seinien sisällä uskoisi olevan yhtä hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Virta Ervastin luokse on taukoamaton.
– Löytyykö sulta Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä? Suurin osa myymälässä hyörivistä on ”kantiksia” eli divarin pitkäaikaisia kanta-asiakkaita. Jotkut ovat käyneet Ervastilla säännöllisesti jo vuosikymmeniä. Pettymys on kouriintuntuva, kun kauppias ilmoittaa kirjaa kyselevälle vanhalle herralle, ettei ole ostanut uutta valikoimiin, koska aikoo lopettaa liikkeensä.
– Et ole tosissasi? Miksi ihmeessä?, vanha herra epäilee.
– Olen varmaan tullut hulluksi, Ervasti nauraa, ja saa miehenkin hymyilemään.
Asiakas kiertelee liikkeessä hetken, kunnes tulee liikuttuneena hyvästelemään kauppiaan.
– En varmaan sitten tule enää, jos et ole ostamassa uutta hyllyihin. Kiitos kaikesta ja hyvää jatkoa. Lyhyet hyvästit kätkevät sisäänsä olennaisen: kiitoksen monivuotisesta suhteesta asiakkaan ja kauppiaan välillä. Ystävyydestä, jonka perustana on ollut rakkaus kirjoihin.
Kirjanystävän poika
Kaarle Ervasti on syntyperäinen helsinkiläinen, joka sai kimmokkeen kirjaharrastukseen jo lapsuudessaan.
– Isäni oli kova kirjanharrastaja. Hänellä oli tapana tuoda minulle joka päivä uusi kirja työpaikkansa viereisestä antikvariaatista. Luin kirjan kannesta kanteen vielä samana päivänä, Ervasti muistelee.
Torkkelinkadun antikvariaattia pyöritti 70-luvulla Seppo Hiltunen, Ervastin isän työtoveri. Pidettyään putiikkia pystyssä muutaman vuoden ajan, hän tarjosi sitä nuorelle kirjadiggarille, Ervastille. Nuori Ervasti tarttui tarjoukseen ja aloitti vuonna 1976 antikvariaatin kauppiaana.
– Olen aina pitänyt kirjoista. Kirjat ovat tärkeitä, koska niiden avulla ihminen kokoaa itseään ja maailmaa. Ihan tavallisista romaaneistakin löytyy jonkinasteisia opetuksia. On hämmästyttävää, kuinka niillä muutamalla kirjaimella, joita meidän aakkostossamme on, voidaan tehdä miljoonia täysin erilaisia kirjoja. Se, että sain tämän antikvariaatin itselleni, on ollut minulle lottovoittoakin suurempi asia, kauppias hymyilee. Ja kaikesta näkee, että Ervasti on ollut oikealla alalla. Vielä eläkkeelle siirtymisensä kynnykselläkin, kauppiaan silmät syttyvät hänen esitellessään pinon päällä lepäävää harvinaista unkariksi painettua ja kuvitettua Kanteletarta.
Muuttuva maailma
Ervasti on kauppiasvuosikymmentensä aikana seurannut ympäröivän kaupunginosan ja kirjallisuuden muutoksia.
– Mielestäni sanonta ”ennen kaikki oli paremmin” pätee kirjallisuudessa. Ennen julkaistiin parempia kirjoja. Minun on nykyään entistä vaikeampi tarttua uutuuskirjaan. Jonkinlaisista turvallisuussyistä sitä turvautuu niihin vanhoihin kirjailijoihin, jotka tietää omasta mielestään hyviksi. Maailma on täynnä hyviä kirjoja. Ongelma piilee siinä, että pitäisi ehtiä lukemaan ne parhaat. Ervasti itse tunnustautuu science fictionin ja historiaa käsittelevien kirjojen ystäväksi.
Kymmenet kanta-asiakkaat ovat vuosien kuluessa ottaneet divarin omakseen.
– Kanta-asiakkaat ovat kauppiaalle tärkeitä, koska he tuntevat paikan, tulevat ja ostavat. Asiakkaat ovat tämän työn suola. Olen oppinut heiltä valtavasti kirjallisuudesta, Ervasti kiittelee.
Itse ala ei ole 30 vuodessa juurikaan muuttunut.
– Tällä alalla ei valtavan suuria muutoksia tapahdu. Ainoa selkeä muutos ovat uudet liikkeet, jotka nekin ovat siinä mielessä perinteisiä, että niissä myydään pelkästään kirjoja, ei mitään leluja siinä seassa. Suomalaisten antikvaarinen lukeminen on kuitenkin valitettavasti vähentynyt, vaikka kirjojen lukumäärä on lisääntynyt, Ervasti pahoittelee.
Antikvariaatin tulevaisuus
Mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Kauppias on tullut ikään, jossa kaipuu kohti auvoisia eläkepäiviä siintää voimakkaana.
– En ole väsynyt ihmisiin tai kirjoihin, mutta olen nyt päättänyt lopettaa tämän touhun ja lukea ne kirjat, jotka olen täältä kotiini vienyt. Siinäkin on urakkaa, mutta myönteistä sellaista, Ervasti naurahtaa. Anja Kaurasen signeerattu Sonja O. kävi täällä on niitä harvoja kirjoja, jotka kauppias vie mukanaan eläkkeelle siirtyessään. Hän myöntää, että lopettaminen tuntuu haikealta.
– En ajattele niinkään itseäni, sillä minulla on kaikenlaisia suunnitelmia, niin kuin eläkkeelle jäävillä tuppaa olemaan. Tuntuu siltä, että jätän heitteille nämä asiakkaat, Ervasti sanoo osoittaen kahta vanhempaa herraa hyllyrivien seassa.
– Nämäkin herrat ovat käyneet täällä varsin pitkään.
Ervasti ei vielä tiedä, mitä hänen liikkeensä paikalle tulee.
– En tiedä, pysyykö tämä divarina vai tuleeko tähän jotain ihan muuta. Minusta olisi mukavinta, että tämä jäisi antikvariaatiksi. Tässähän olisi jo paikka valmiina. Ihmiset tietävät liikkeen, joten tätä ei tarvitsisi mainostaakaan. Kyllä tämä olisi ihanteellinen divarin paikka, sillä tässä on 33 vuoden pohjatyö takana.
Mihin antikvariaattiin kauppias ohjaisi kirjanystävät tästä eteenpäin?
– Seppo Hiltunen perusti tämän liikkeen ja siirtyi Hakaniemeen pitämään divaria. Siellä on edelleen antikvariaatti, jonka takahuoneessa Hiltunenkin vielä silloin tällöin istuu. Se on hyvä liike. En ole kauhean seurallinen, mutta sinne saatan silloin tällöin piipahtaa eläkkeelläkin.
Teksti, Riikka Heinonen
Kuvat, Matias Haakana