Rikoskirjallisuuden syövereissä
Usvainen syysilta pimenee ja puuskainen tuuli repii ruskan tummentamia lehtiä. Helsingin yllä taivas enteilee myrskyä. Samaan aikaan merkillinen seurapiiri kokoontuu Kallion kirjaston kellariin. Tämä salaseura on kokoontunut yhteen jo kohta neljännesvuosisadan. Heitä yhdistää intohimoinen suhde rikoskirjallisuuteen. Psykopaattiset murhaajat, aseinaan lekat, morat, hirttoköydet ja äänenvaimentimilla varustetut pistoolit, ovat tälle väelle tuttuja. Taidokkaat dekkarit nostavat pulssin ja adrenaliinin huippuunsa. Uskallatko liittyä seuraan?
Suomen dekkariseura ry on seurannut rikoskirjallisuuden voittokulkua jo vuodesta 1984. Dekkarit ovat kasvattaneet suosiotaan jatkuvasti ja niitä julkaistaan Suomessa vuosittain valtava määrä. Suurin osa on vielä käännöskirjallisuutta, mutta yhä enemmän nähdään myös suomalaisia merkkitekoja rikoskirjallisuuden saralla. Myös tv-sarjat ja elokuvateollisuus ammentavat jatkuvasti klassikkodekkareiden aineksista uusia menestystarinoita. Tähän ilmiöön syventyminen on kiehtovaa. Sen tietää myös Suomen dekkariseuran puheenjohtaja Kirsi Luukkanen, joka raottaa hieman salaseuran ylle laskeutunutta valkoista harsoa.
Dekkareita englantilaisessa miljöössä
Suomen dekkariseura järjestää kaikille avoimia dekkari-iltoja Kallion kirjaston kellarissa. ”Meidän tilat ovat talonmiehen asunnon paikalle rakennetussa dekkarikirjastossa, johon kokoonnumme aina kuukauden ensimmäisenä tiistaina. Istumme siellä rikoskirjallisuuden ympäröiminä pöytälampun valossa, perinteisessä englantilaisessa kirjastossa. Vain takka puuttuu, muuten miljöö on kyllä aivan autenttinen”, Kirsi Luukkanen kuvailee.
Iltamissa on aina tiivis tunnelma ja usein seura saa vieraakseen myös jonkun dekkaristin. ”Tilaan mahtuu noin 25-30 ihmistä kerralla. Tunnelma on intiimi, koska väkeä on kuitenkin melko vähän. Yleensä meillä on dekkari-illoissa vieraana rikoskirjailija tai joku muu alan asiantuntija. Muinakin aikoina dekkarikirjastossa kannattaa käydä. Siellä on todella laaja erikoiskokoelma dekkareita ja myös paljon rikosromaaneihin liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Teoksia ei lainata, mutta kokoelmaan voi vapaasti tutustua käsikirjastoperiaatteella”, Luukkanen suosittelee.
Ruumiin kulttuuri
Suomen dekkariseuran rikoskirjallisuuteen erikoistunutta Ruumiin kulttuuri-lehteä on julkaistu jo seuran perustamisvuodesta lähtien. Lehti on jopa vanhempi kuin itse seura, sillä ensimmäinen numero ilmestyi jo hiukan ennen seuran perustamiskokousta. ”Aluksi Ruumiin kulttuuri oli aika pieni julkaisu, mutta nythän se on parhaimmillaan ollut lähes satasivuinen järkäle. Se ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Yksi todella mielenkiintoinen osio lehdessä on mielestäni kirjakäräjät. Siinä pyritään arvioimaan kaikki suomessa ilmestyvät dekkarit. Siitä saa hyvän kokonaiskuvan julkaisujen tasosta. Lehdessä on myös juttuja aihepiirin elokuvista sekä kirjailijahaastatteluja ja dekkariuutisia. Ruumiin kulttuuri-lehden tilaus maksaa 30 euroa vuodessa, ja se on samalla seuran jäsenmaksu. Lehdestä voi sitten katsoa kätevästi mitä dekkarimaailmassa on milloinkin meneillään”, Luukkanen valottaa.
Palkintoja dekkaristeille
Dekkariseura edistää Suomessa rikoskirjallisuuden näkyvyyttä jakamalla vuosittain kotimaisesta dekkariteosta Vuoden johtolanka-palkinnon. Seuran hallitus valitsee myös vuosittain Suomesta lähtevän ehdokkaan kilpailemaan yhteispohjoismaisesta Lasiavain-palkinnosta. Viime vuoden ehdokas toi maallemme dekkaripiireissä kosolti mainetta ja kunniaa, sillä Lasiavain myönnettiin ensimmäistä kertaa suomalaiselle. Aiemmin uutisankkurina tunnettu rikoskirjailija Matti Rönkä sai Lasiavaimen teoksellaan Ystävät kaukana. ”Tänä vuonna ruotsalainen kirjailija Stieg Larsson sai postuumisti, eli kuolemansa jälkeen, jo toisen Lasiavaimensa, teoksellaan Pilvilinna joka romahti. Viimeisimmän suomalaisesta dekkariteosta myönnettävän Johtolanka-palkinnon sai puolestaan Marko Kilpi esikoisteoksellaan Jäätyneitä ruusuja. Seuraava Vuoden johtolanka jaetaan taas helmikuussa, tänä vuonna tehdystä kotimaisesta dekkariteosta. Dekkaritekoa ei ole rajattu tiukkapipoisesti, vaan palkinto voidaan myöntää romaanin sijasta esimerkiksi elokuvalle tai tutkielmalle”, Luukkanen kertoo.
Dekkariseuran jäseneksi
Moni on ajautunut dekkariseuraan ystävien kutsumana, tai puhtaasti innostuksesta dekkarikirjallisuutta kohtaan. Dekkariseuran nykyinen puheenjohtaja ajautui seuraan noin kymmenen vuotta sitten. ”Olen lapsesta asti lukenut paljon dekkareita, ihan sieltä Viisikoista ja Neiti etsivistä lähtien. Helsingin yliopistossa opiskelin kotimaista kirjallisuutta, ja koska dekkarit ovat aina kiehtoneet minua, tein lopulta gradunikin komisario Palmusta, suomalaisen dekkarikulttuurin ikonista”, Luukkanen paljastaa.
Pian avautuu taas mainio tilaisuus liittyä dekkariseuraan, kun Helsingin Kirjamessut vyöryvät kirjanystävien iloksi Messukeskukseen 23–26.10.2008. ”Dekkariseuralla on jälleen Kirjamessuilla oma osasto. Siellä voi vaikka liittyä jäseneksi, tai ostaa meidän seuran dekkariaiheisia tuotteita, kuten t-paitoja, patakintaita ja Ruumiin kulttuuri-lippalakkeja. Myös seuran klassikkoasemaan nousseet tyynyliinat ovat edelleen valikoimassa. Järjestämme messuilla myös aiempina vuosina suuren suosion saavuttaneen Dekkarilauantai-tapahtuman. Tapahtumassa pääsee seuraamaan dekkarikirjailijoiden haastatteluja ja paneelikeskusteluja rikoskirjallisuuden viimeisistä virtauksista”, Luukkanen kertoo.
Teksti, Matias Haakana