Felix Zenger imitoi rumpuja suullaan
1970-luvun alkupuolella New Yorkin slummialueilla Bronxissa oli paljon nuoria, jotka halusivat bailata. Heillä ei kuitenkaan ollut varaa rumpukoneisiin tai diskoihin. Luova ratkaisu ongelmaan oli ryhtyä luomaan biittejä omilla äänijänteillä. Ihmisääntä käytettiin ensikertaa uudenlaisena beatbox-instrumenttina, rytmimusiikin imitoimiseen. Nyt lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin beatbox-kulttuuri on löydetty myös Suomessa. Maamme ensimmäinen beatbox-opiskelija Felix Zenger, 21, kertoo millaista on olla elävä rumpukone.
Felix Zengerin esiintyminen vetää suun helposti hymyyn. Harva voi olla viihtymättä, kun nuori verbaaliakrobaatti tekee tyylikästä musiikkia soittimenaan vain oma suunsa. Zenger aloitti musiikillisen uransa pianistina. Hän keskittyi pitkään klassiseen musiikkiin, mutta kiinnostui hiljalleen myös jazz- ja rytmimusiikista. Hän pääsi vuonna 2006 Helsingin Pop & Jazz Konservatorioon opiskelemaan pianon soittoa. Nyt hän vaihtaa pääaineekseen beatboxin ensimmäisenä suomalaisena. Zenger on esiintynyt lukuisten kotimaisten kärkiartistien ja -yhtyeiden kanssa. Hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa Palefacen, Asan, Pekka Kuusiston ja Kari Tapion sekä Don Johnson Big Bandin ja Rajattoman kanssa. Felix Zenger on myös hiljattain esikoislevynsä Elmon julkaisseen Iiro Rantala New Trion kolmas lenkki, yhdessä kitaravirtuoosi Marzi Nymanin ja itsensä pianomaestro Rantalan kanssa. Zengerin beatbox yhdistettynä nykyjazziin on tällä hetkellä suomalaista avantgardea parhaimmillaan.
Mitä miehellä on meneillään?
Paljon on meneillään kaikenlaista. Olen nyt keikkaillut aktiivisesti Iiro Rantala New Trion kanssa. Piakkoin olemme lähdössä trion kanssa kiertueelle Koreaan ja Kiinaan. Omia soolokeikkojakin on ollut ihan mukavasti. Eri tahot tilaavat minua esiintymään, ja yleensä kaikki tilauskeikat ajoittuvat juuri samoille viikoille. Semmoisia keikkailupiikkejä tulee vähän väliä. Kehittelen myös ensimmäistä soololevyäni.
Minkälaista levyä?
Se on pääosin vasta ideatasolla, mutta levyyn liittyviä demo-versioita on kyllä jo tehty. Beatbox-levyn tekeminen poikkeaa aika paljon tavallisesta studiotyöskentelystä, koska beatboxille ei ole olemassa mitään erityistä äänitystekniikkaa. Ensin pitää siis kokeilla, miten saadaan irti paras soundi. Beatboxauksessa on muutenkin keskeisessä osassa raflaavan soundin hakeminen. Melkein uskallan luvata, että levyni tulisi ulos ensi vuonna, mutta en lupaa kuitenkaan. Haluan olla itse täysin tyytyväinen levyyn, ja siksi aion tehdä sen kiireettömästi ja huolella. Tähtäimessäni on mahdollisimman tyylikäs ja laadukas debyytti.
Mistä keksit ryhtyä beatboxaamaan?
Beatboxaaminen ei minun kohdallani ainakaan lähtenyt siitä Poliisiopiston hahmosta. En myöskään nuorena tehnyt erilaisia ääniä tietämättä, niiden olevan beatboxaamista. Diggailin yhdessä vaiheessa Bobby McFerringiä, jolla on paljon beatbox-tyyppisiä soundeja. En silti osaa sanoa miksi aloitin beatboxauksen, tai mistä sen keksin. Lapsena en osannut tehdä mitään hassuja ääniä, ja opin viheltämäänkin vasta joskus 15-vuotiaana. Siinä mielessä olen kyllä edennyt varsin nopeasti tässä lajissa.
Olet Suomen ensimmäinen beatboxin opiskelija. Kuka sinua osaa opettaa?
Mietin kyllä yhdessä vaiheessa kannattaako opiskella jotakin, mitä kukaan ei periaatteessa pysty opettamaan. Ottamalla noita tunteja, olen kuitenkin päässyt ihan uudelle tasolle tässä hommassa. Opettajinani Helsingin Pop & Jazz Konservatoriolla on Suomen parhaita rumpaleita ja laulajia. Sovellan heidän oppejaan parhaani mukaan, mutta luon itse kaikki soundini. Suurimmaksi osaksi imitoin rumpuja. Kun alan harjoitella jotain rumpukomppia, minun pitää ensin kääntää se beatbox-kielelle. Usein saan samanlaisia ohjeita kuin rumpalit, vaikka beatboxaus on monella tapaa erilainen taiteenlaji. Yritän kuitenkin oppia ymmärtämään miten rumpalit ajattelevat, ja sovellan oppimaani beatboxiin.
Olet musiikin lisäksi pärjännyt myös urheilussa. Olet lajissa nimeltä footbag monikertainen Suomen- ja maailmanmestari. Miten kiinnostuit tästä tekniikkaa vaativasta pallopelistä?
Kiinnostuin lajista jo peruskoulussa. Potkittiin sitä säkkiä aina välitunneilla. Minä vaan innostuin siitä vähän muita enemmän ja aloin treenata kunnolla.
Miten suosittu laji footbag on?
Ei se hirveän suosittua vielä ole. Maailmanmestaruus ja Euroopan mestaruuskilpailuihin ei ole mitään suuria karsintoja. Suomessa on SM-skaboja ja muita pienempiä turnauksia. Footbagin suosio vähän vaihtelee. Monille se on nimenomaan kesälaji, jota ei sitten pelata talvella ollenkaan.
Miten suuri merkitys footbagin pelaamisessa on rytmitajulla?
Kyllä rytmitajua tarvitaan. Footbagilla temppuilu muistuttaa vähän tanssimista. Kilpailuissakin yksi arvosteluperusteista on koreografia. Askeleiden pitää mennä musiikin tahtiin ja temppujen sopia rytmiin. En ole viime aikoina oikein ehtinyt pelata footbagia, kun olen keskittynyt musiikkiin.
Minkälaista musiikkia muuten kuuntelet?
Kuuntelen ihan kaikenlaista. Lähinnä jazzia, hip hoppia ja elektronista musiikkia. Innostus menee kausittain. Viime aikoina olen kuunnellut paljon kokeellista elektronista musaa. Välillä kuuntelen ihan vaan jazzia, esimerkiksi Chick Coreaa tai Keith Jarrettia.
Sinulla on varsin uniikki tapa beatboxata. Mikä on tekniikkasi salaisuus?
Teen lähinnä rytmipuolen soundimaailmaa ja oikeastaan kaikkea mikä kuulostaa hyvältä. En halua kuulostaa liiaksi koneelta. Ihmisen soundin pitää mielestäni pysyä mukana. Hengitys saa kuulua läpi, koska suu on orgaaninen soitin. Monet beatboxaajat yrittävät tehdä kaiken mahdollisimman nopeasti, etteivät kuulostaisi lainkaan ihmisiltä. Itse yritän tehdä juuri päinvastoin. Minulla ei oikeastaan ole mitään hip hop-taustaa. Olen siksi kokenut luontevaksi beatboxauksen käyttämisen myös muussa musiikissa. Lähdin kuitenkin alun perin liikkeelle klassisesta musiikista. Meidän perheessä jokainen soittaa jotain, ja paljon.
Miten harjoittelet beatboxausta?
Treenaaminen on ikään kuin laulamisen ja rumpujen soiton välimuoto. Jos haluan esimerkiksi tehdä jonkun kompin, minun pitää ensin hioa soundit kuntoon. Sitten alan hitaasti yhdistellä näitä kuvioita, ja pikkuhiljaa nopeutan tahtia. Istun alas testailemaan rauhassa ja teen välillä muistiinpanoja. Harjoittelemista varten, olen kehittänyt eräänlaisen nuotinnussysteemin. Ei se ihan niin toimi tässäkään, että kunhan vaan tempaisee menemään.
Beatboxaus vaikuttaa rankalta lajilta. Voiko siinä mennä ääni?
Kyllä voi. Olen laulutunneillakin treenannut sitä, että saisin rentoutettua välillä beatboxiin tarvittavia lihaksia. Kalustohuolto on tässäkin lajissa todella tärkeä osa-alue. Erityisesti pitkillä kiertueilla äänihuulia ja suun ympäristöä saattaa helposti jännittää liikaa. Silloin äänijänteet voivat mennä aivan tukkoon. Tämäkin saattaa siis olla vaarallista hommaa, jos ei tiedä mitä tekee.
Olet suomalaisen beatboxin pioneeri. Millaisena näet beatboxauksen tulevaisuuden?
Beatboxissa päästään varmasti tulevaisuudessa vielä aivan uusiin ulottuvuuksiin. Kun tähän ei välttämättä tarvita edes mitään laitteita, shown voi pistää pystyyn missä vain. Beatboxin vahvuus on myös siinä, että sen kieli on täysin universaali. Mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ovat rajattomat.
www.felixzenger.com
Teksti, Matias Haakana
Kuvat, Anton Sucksdorff