Kalamiehen kintereillä

MTV3 MAX – kanavalla alkaa 21.10. uusi, kotimainen kalastussarja Kireitä siimoja – perho vastaan viehe, jossa vieraillaan parhailla kala-apajilla ympäri maailmaa ja samalla mitellään siitä, kumpi on loppuen lopuksi parempi kalastusmuoto perho- vai viehekalastus. Mika Vainio, sarjan toinen juontajista kertoo, millainen kalareissu tuli tehtyä ja miksi välineeksi kannattaisi valita perho.

 

 

Vainio on itse kalastanut kolmevuotiaasta saakka. – Ensimmäinen säilynyt piirustukseni taisi olla enteellinen, kaksi pupujussia onkimassa laiturilla, mies hymyilee. – Molemmat isoisäni olivat myös innokkaita kalamiehiä ja ottivat jo pienestä pitäen minut mukaan kalareissuille. Siitä se sitten lähti.

Tähän mennessä Mika Vainio on kalastellut ympäri maailmaa, muun muassa Kanadassa, Chilessä, Irlannissa, Uudessa-Seelannissa ja Guatemalassa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Parhaimpina vuosina vuoteen saattoi kertyä satakin kalastuspäivää, mutta nyt vauhti on hieman perheen myötä rauhoittunut. Silti intoa riittää yhä Suomen perhokalastusmaajoukkueen kapteenina ja Pohjolan Perhokalastaja – lehden toimituskunnan jäsenenä.

 

Nyt nappaa!

Konkarin mielestä parasta kalastuksessa on tietenkin se, kun nappaa. – Perhokalastuksessa jäljitellään kalan luontaisia ravintokohteita perhoilla ja siinä ollaan parhaimmillaan yksi yhtä vastaan erityisesti kalastettaessa paikallistettua kalaa. Tietysti myös itse matka syömisineen ja juomisineen on tärkeää samoin kuin hyvä porukka.

 

 

Tiedustelen Vainion parasta saalista. Hän miettii pitkään ja toteaa sitten, ettei paras saalis välttämättä ole se suurin. – Jos pystyt nappaamaan kalan vaikeasta, tarkkuutta vaativasta paikasta, on mieli korkealla. Myös tropiikin isot ja nopeat kalat, kuten naiskalat, tonnikalat ja purjekalat ovat meille pohjoismaalaisille toivottuja saaliita, vaikka Vainio sanookin olevansa kaikkiruokainen saaliinsa suhteen.

 

Perhon puolesta

Mika Vainio kalastaa ainoastaan perholla ja on varsin vakuuttunut valintansa eduista. – Laji on kalastusmetodeista hienoin, haastavin ja mukavin. Suurin osa kalastajista aloittaa virvelillä, mutta jos sitä jatkaa pidempään, katoaa tientynlainen haastavuus melko nopeasti, hän summaa. – Perhokalastuksessa pääsee kalan kanssa myös aivan erilailla kosketuksiin, kun sinun ja kalan välissä on vain siima, josta pidät sormillasi kiinni. Heittäminen on myös ihan oma taitolajinsa. Kun heitto kulkee, ei saaliin vähäisyyskään harmita, Vainio pohtii.

Herätyksen perhokalastukseen Vainio koki reilut parikymmentä vuotta sitten reissulla, jolla hän sai lähes samankokoista taimenta, toisen perholla ja toisen virvelillä. Virvelillä saatu kala oli haavissa muutamassa sekunnissa, perholla koukutettu antautui vasta pitkän taistelun jälkeen.

 

 

Lajina perhokalastus on varsin monipuolinen. Itse kalastuksen lisäksi moni harrastaa välineiden keräämistä, hyönteistietoutta ja perhojen sidontaa. Kunhan ilmat pysyvät suhteellisen leutoina, voi perhokalastusta harrastaa periaatteessa ympäri vuoden, koska osa koskista pysyy avoinna talvellakin.

 

Kameran kanssa kalapaikalta toiselle

Varmasti moni kalamies voi vain haaveilla sellaisista kohteista kuin Malediivit, Argentiina, Kuuba
tai Guatemala. Sarjan kilpailijoille nämä maisemat ovat kuitenkin olleet täyttä totta. Perhojen paremmuutta ovat olleet puolustamassa muun muassa Markku Autio, Jaakko Ojamo, Pekka Sivonen ja Jasper Pääkkönen. Virvelin puolesta sen sijaan puhuvat Jari Tuiskunen, Markku Tiusanen, Kimmo Korpua ja Antti Isoniemi. Kilpailijat on seulottu maamme eturivin kalastusoppaista, kalastustoimittajista, kilpakalastajista ja välinevalmistajien edustajista. – Tarkoitus oli löytää sellaisia kalamiehiä, jotka pystyisivät kamerankin edessä saamaan kalaa, jotta kuvamateriaalia syntyisi riittävästi. Parhaiden saaliiden lisäksi sarjassa pyritään tuomaan suurelle yleisölle uutta tietoa kalastuksesta, Vainio kertoo.

Mika Vainion mukaan sarjan kuvaaminen oli tietysti mukavaa, kun itsekin pääsi apajille. Vieraista kalamestarin tuttuja olivat kaikki yhtä lukuun ottamatta ja kemiat toimivat loistavasti. – Jos aavalla merellä huomaa että toinen ärsyttää, ei sitä noin vain lähdetä menemään, Vainio pohtii. Sarja tarjosi myös mahdollisuuden reissata sellaisiin kohteisiin, joihin oma talous ei ehkä olisi riittänyt. – Itse lähden tosin mieluummin mielenkiintoiseen kohteeseen vaikka lainarahalla, kun haalin välinevarastoa pölyyntymään kellariin, kalamies kuittaa.

 

 

Suuremmilta kommelluksista kuvauksissa vältyttiin, vaikka huomattiinkin ettei televisiokamera pidä suolavedestä. – Kalusto kärsi hieman kolhuja, välillä iski kuume ja paikallisissa järjestelyissä olisi voinut olla toivomisen varaa, mutta muuten kaikki meni putkeen, Vainio hymyilee.

 

Puuman jälkiä ja maanjäristyksiä

Parasta pyyntikohdetta on Vainion mielestä vaikea nimetä. Argentiinassa järvi keskellä ei mitään jäi hyvin mieleen. – Ajoimme jeepillä 12 tuntia asumattomilla alueilla ja kun viimein pääsimme perille, huomasimme puuman jälkiä rannalla. Guatemalassa koettiin myös pieniä jännityksen hetkiä voimakkaan maanjäristyksen koetellessa matkalaisten hermoja.

 

 

Vietin viemänä

Kalastavan yleisön lisäksi Mika Vainio uskoo sarjan saattavan kiinnostaa myös matkailusta ja luonnosta kiinnostuneita. Ja onhan Suomessa tilastojen mukaan yli kaksi miljoonaa kalamiestä ja – naista kun kaikki sunnuntaikalastajatkin lasketaan mukaan. Ruoanvalmistuksesta innostuneet sen sijaan saavat etsiä reseptejä muualta, saaliita ei nimittäin tässä ohjelmassa valmisteta ruoaksi, vaan suurin osa eväkkäistä saa säilyttää henkensä. – Ihmiset jotka ovat valmiita maksamaan tuhansia kalareissusta eivät ole kiinnostuneita ateriasta vaan pyyntiviettinsä tyydyttämisestä, Mika Vainio korostaa. - Maailmalla on paljon alueita, joilla kalojen ylös ottaminen on jopa kiellettyä. Kalastusvälineet ovat lisäksi nykyjään sellaisia, etteivät ne oikein käsiteltyinä vahingoita suuremmin kaloja. Joskus saattaa saada saman kalan kaksikin kertaa peräkkäin saman päivän aikana, Vainio kertoo.

 

Maailmanmiehen kalavale

Kalavaleistaanhan kalamies tunnetaan. – Meinasin kerran saada Kuubassa yli 60 kiloisen tarponin, mutta juuri kun olin vetämässä vonkaletta venettä kohti, vapa meni poikki neljästä kohtaa ja näimme kalan karkaavan omille teilleen. Se olisi ollut isoin vonkaleeni, Vainio kertoo. Valetta tässä tarinassa ei kuitenkaan ole kalan koko, vaan se, että vapa meni poikki vain kolmesta kohtaa. Eipä tainnut olla kovin kummoinen kalavale, Vainio pahoittelee anteeksipyydellen. Laaja kokemus maailman parhailta kalavesiltä on näemmä poistanut tarpeen harjoitella kunnon kalavaleita – taitaa todellisuus olla tarua ihmeellisempää kalastuksessakin.

 

Teksti, Hanna Siikamäki