Läskidieetin puolesta ja vastaan

Vähähiilihydraattinen dieetti ja sen rankempi versio Atkins herättää kiivaita mielipiteitä. Onko kyseessä taas yksi ihmeitä lupaava laihdutuskuuri vai oikeasti toimiva konsepti hoikempaan huomiseen?

 

Atkinsiin suhtaudutaan edelleen melko kaksijakoisesti, ollaan joko kiihkeästi puolesta tai vastaan. Useat tutkijat pitävät Atkinsia kuitenkin tehokkaana tapana hoitaa ylipainoisuutta ja jopa vähentää verisuonisairauksien riskiä. Vastustajat puolestaan ovat nautittavan rasvamäärän ohella huolestuneita tarvittavista vitamiineista sekä riittävästä kuidun saannista.

 

Kenen nimeen vannoa

Vaikka Atkins on vähähiilihydraattisista ruokavalioista ehkä tunnetuin, syntyi dieetin idea jo vuonna 1789 Ranskassa. Urheilijat myös huomasivat jo varhain vähähiilihydraattisen dieetin vaikuttavan siihen, kuinka selvästi lihakset erottuvat kehosta, vaikka tiukalle treenikaudelle ruokavaliota ei voikaan suositella. Myös useat suomalaiset lääkärit ovat tutkineet ruokavaliota jo pidempään ja vannovat sen nimeen.

 

Kielletyt sallittuja

Pekonia, kermaa, rasvaisia juustoja ja oikeaa voita. Atkinsin sallitut ruoka-aineet tuntuvat aluksi melko hurjilta. Voikin melkein ajatella, että kaikki mikä aikaisemmin on ollut kiellettyä, on nyt sallittua sokeria lukuun ottamatta. Vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei ihminen tarvitse hiilareita, eli sokeria, pastaa, perunaa, riisiä, leipää tai muita jauhotuotteita.

Pohjimmiltaan Atkinsissa on kyse ketoosista, eli aineenvaihdunnallisesta tilasta, jossa nälän tunne vähenee, energiantaso nousee ja keho polttaa energiakseen pelkästään rasvaa. Ketoosiin keho pääsee normaalisti muutamassa vuorokaudessa. Osa tutkijoista on toisaalta myös sitä mieltä, että dieetin tehokkuus perustuu sen ruokahalua vähentävään vaikutukseen. Köyhä puolestaan voisi ajatella, että vaikutus perustuu Atkins-ruoan kalleuteen ja tästä johtuvaan pihistelyyn, pihvi kun on peruna kalliimpaa.

 

 

Metsästäen, kalastaen ja keräillen

Suomalaisen voi olla vaikeaa mieltää ruisleipää epäterveelliseksi, vaikka se sisältääkin melkoisesti hiilihydraatteja. Historiallisesta näkökulmasta ihminen on kuitenkin syönyt viljaa vasta neoliittiseltä kaudelta alkaen. Tätä ennen pärjättiin metsästämällä, kalastamalla ja keräilyllä.

Kesäisin ihmiset saivat kasvisperäisestä ravinnosta enemmän hiilihydraatteja ja kasvattivat rasvakerrosta talven varalle, aivan kuin useat muutkin nisäkkäät. Talvella ravinto puolestaan koostuikin ennen kaikkea lihasta, jolloin alkoi luonnollinen laihtuminen, eli ketoosi. Vaikka usein tuntuu, että ihmiselämä kehittyy koko ajan huimaa vauhtia, ei ihmiskeho ole juurikaan muuttunut historiansa alkuhetkistä, eikä näin ollen ole sopeutunut käsittelemään viljaa.

 

Näkemiin näläntunteelle

Vaikka dieetissä joutuu kaloreiden sijaan tarkkailemaan hiilihydraatteja, on se siitä mukava, ettei nälästä tarvitse kärsiä. Ruoan määrää ei nimittäin tarvitse juurikaan rajoittaa. Aluksi monipuolisen annoksen kokoaminen saattaa tuntua haastavalta, mutta loppuen lopuksi annoksestahan täytyy jättää pois vain se mauttomin osa. Itse olen noudattanut vähähiilihydraattista dieettiä, eli en ole ruoskinut itseäni rankimpaan. Hyvin nopeasti aloitettuani huomasin myös syöväni pienempiä annoksia, koska vähänhiilihydraattinen ruoka on varsin täyttävää. Turvonnut olo myös hellitti samalla kuin mieliala reipastui.

 

Muutoksen myllerryksessä

Suurin pelon aiheeni dieettiä aloittaessa oli sokeri, olinhan pitänyt tähän asti useammankin karkkipäivän viikossa. Sokeri on kuitenkin addiktoiva aine, eli jos sitä ei syö, ei sitä juuri tee mielikään.

Aterioista ehkä suurimman muutoksen koki aamupala, kiellettyjen aineiden listalla kun komeilevat leipä, puuro ja mysli. Tällä hetkellä aamupalani koostuukin joko keitetystä tai paistetusta munasta tai uunimunakkaasta, tomaatista tai kurkusta, raejuustosta ja pekonista tai tonnikalasta.

 

Ennen treeniä

Kaiken kaikkiaan olen laihtunut neljän viikon aikana yhteensä reilun kolme kiloa, vaikka viime päivinä onkin tullut hieman takapakkia. Rajummalle jumppatunnille olisi minun pitänyt valmistautua paremmin, nopeat hiilihydraatit kun auttavat ripeässä ponnistuksessa. Normaalilla vähähiilihydraattisella aamupalalla sain aikaan itselleni heikon ja pyörryttävän olon. Treenatessa kannattaakin nauttia hieman hiilihydraatteja tai proteiinijuomaa ennen pinnistystä. Kaveripiirissäni vähähiilihydraattisesta dieetistä on tullut lähes villitys. Eikä ihme, kerrankin saa syödä pekonia ja auraa hyvällä omallatunnolla!

 

Teksti, Hanna Siikamäki