Sofi Oksasen Puhdistus on lukuelämys
Vielä muutama vuosi sitten kirjailija Sofi Oksanen oli suurelle yleisölle tuttu lähinnä mahtavasta hiuspehkostaan ja avoimesta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Hän kohautti jo esikoisteoksellaan Stalinin lehmät vuonna 2003. Vain kaksi kirjaa ja yksi näytelmä myöhemmin Oksasesta on tullut yksi maamme kiinnostavimmista kirjailijoista. Hän on kotimaisen kirjallisuuden lupaus, joka on tinkimättömällä rehellisyydellään saanut ulkoministerinkin vaikuttumaan. Kun Oksaselta evättiin pääsy Pietarin-konsulaatin runoiltaan, ulkoministeri riensi hätiin. Miten kirjailija itse suhtautuu ympärillään vellovaan kohuun? .
Kirjailija Sofi Oksanen, 31, on viime aikoina esiintynyt paljon julkisuudessa puhumassa kiitetystä romaanistaan Puhdistus. Nuori kirjailija on julkaissut vasta kolme kirjaa ja yhden näytelmän, mutta on kirjallisella urallaan saavuttanut enemmän kuin monet pitkän uran tehneet. Kirjat ovat omakohtaisia, eikä kirjailija yritä edes peitellä sitä. ”Olen kirjoittanut paljon autofiktiota, jossa biografista materiaalia käytetään fiktion keinoin. Kaikki, mitä ihminen kirjoittaa, on jollakin tavalla henkilökohtaista, koska se kumpuaa oman pään sisältä. Kirjailija tarttuu aiheisiin, joista on syystä tai toisesta tarpeeksi kiinnostunut”, Oksanen toteaa.
Vuonna 2003 ilmestyneessä esikoisteoksessaan Stalinin lehmät Oksanen kirjoitti toisen polven maahanmuuttajuudesta, viron neuvostohistoriasta ja syömishäiriöistä. Toisessa romaanissaan Baby Jane kirjailija käsitteli paniikkihäiriötä ja naisten välisiä suhteita. Viimeisimmässä vuonna 2008 ilmestyneessä kirjassaan Puhdistus Oksanen kuvaa toisen kotimaansa Viron synkkää lähihistoriaa. Alun perin näytelmäksi kirjoitettu Puhdistus on kerännyt mairittelevia arvioita. Oksanen palkittiin juuri nuorelle kirjailijalle myönnettävällä Waltari-palkinnolla, ja Puhdistuksesta on kaavailtu Finlandia-ehdokastakin. Kirjailija itse suhtautuu palkinnon saamiseen epäilevästi ja painottaa myös muiden kirjallisuuspalkintojen tärkeyttä. ”Olen liian nuori saamaan Finlandian. Palkinto on saanut meillä kohtuuttomat mittasuhteet. Se on kuitenkin loppujen lopuksi vain yhden ihmisen mielipide”.
Kahden maan kirjailija
Sofi Oksanen on pienestä pitäen tiennyt haluavansa kirjailijaksi. Hän opiskeli muutaman vuoden kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja suoritti samaan aikaan opintoja Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittajakoulutuksessa. Kirjallisuuden teoreettinen opiskelu ei riittänyt kirjailijaksi aikovalle. Hän pyrki Teatterikorkeakoulun dramaturgian laitokselle ja pääsi sisään ensimmäisellä yrittämällä. ”Kirjallisuuden opiskelu oli muiden tekstien tutkimista. Olen itse kuitenkin enemmän tekijä. Aloin kirjoittaa esikoisteostani Stalinin lehmiä opiskelujen aikana. Kirja meni heti läpi kustantajalle, joten en ehtinyt miettiä uravalintaa siinä vaiheessa sen enempää”, Oksanen kertoo.
Jyväskylästä kotoisin olevan Oksasen äiti on virolainen ja isä suomalainen. Virolaisuus näkyy kirjailijan tuotannossa vahvasti. Hän on kuvannut toisen kotimaansa historiaa jo kahden romaanin verran. Oksasen seuraava kirja käsittelee samaa aihepiiriä. ”Kirjoittaessani Stalinin lehmät ajattelin, että aihepiiri on minun osaltani loppuun kirjoitettu, mutta eihän maan historiaa voi yhteen kirjaan tiivistää. En ole vielä aloittanut neljännen romaanini kirjoittamista, mutta kyllä Virosarjan kolmasosa on tulossa”, Oksanen paljastaa.
Puhdistus – näytelmästä romaaniksi
Sofi Oksasen viimeisin romaani, vuonna 2008 ilmestynyt Puhdistus, on paitsi kerännyt mairittelevia arvioita, myös herättänyt keskustelua. Tinkimättömän rehellisesti Venäjän ja lähinaapurimme yhteisestä historiasta kirjoittaneelta Oksaselta evättiin pääsy Suomen Pietarin-konsulaatissa joulukuussa järjestettävään runoiltaan. Syyksi arveltiin sitä, että Oksanen on kirjoittanut kriittisesti Viron neuvostoajasta. Ulkoministeri Alexander Stubb riensi puolustamaan kirjailijaa ja toivoi tämän osallistuvan runoiltaan. ”Olen varautunut tällaisiin negatiivisiin reaktioihin. Viron historia on viime aikoina herättänyt paljon intohimoja sekä Suomessa että maailmalla. Siihen valitettavasti vaikuttaa Venäjän muuttunut poliittinen tilanne”.
Neuvostoaikaisesta Virosta on viime vuodet puhuttu varovaisesti. Viron itsenäistymisen jälkeen arkistot avautuivat, menneisyyttä käsiteltiin ja muistoja kerättiin. Kriittinen prosessi katkesi putinismiin. ”Tänä päivänä Stalin on taas sankari, suuri turvallisuuden ja edistyksen tuoja”, Oksanen toteaa. Kirjailija on huolissaan Viron tulevaisuudesta. Pieni maa on kehittynyt nopeasti, mutta samalla tuloerot ovat kasvaneet. ”Siellä on ihmisiä, joilla on rahaa ja sitten on niitä, joilla sitä ei ole yhtään. En tiedä, miten Virossa on varauduttu lamaan. Se voi olla aika hurjaa”.
Sofi Oksanen kirjoitti Puhdistuksen alun perin näytelmäksi. Vuonna 2007 ilmestyneen näytelmän lähtöteemana oli häpeä. Puhdistus on myös rakkaustarina ja petoksen, itsepetoksen sekä selviämisen tarina. ”Olen aina halunnut kirjoittaa metsäveljistä (Virossa, Latviassa ja Liettuassa toisen maailmansodan aikana esiintyneistä neuvostomiehitystä vastustaneista vastarintaliikkeistä) ja siitä, mitä kotirintamalla tapahtui sodan aikana”, kirjailija kertoo.
Yhteiskunnallinen kirjailija
Sofi Oksanen on yhteiskunnallinen kirjailija. Hän on teoksissaan
käsitellyt nyky-yhteiskunnan ongelmia ja kritisoinut Viron neuvostoaikoja.
Hän on myös persoonallisen näköinen nuori nainen.
Pitkät punaisen violetit rastat ja goottityyli ovat taattua Oksasta.
Hän kääntää päitä siellä missä
kulkee. Millaisena avoimesti erilainen kirjailija kokee suomalaisen asenneilmaston?
”Suvaitsevaisuus on lisääntynyt, mutta myös merkkejä
suvaitsemattomuudesta löytyy. Lapin Kansan päätoimittajakohu
on hyvä esimerkki tästä. Vastaavia tapauksia on varmasti
ollut aikaisemminkin, mutta ne eivät ole tulleet julki”, kirjailija
epäilee.
Oksasen mielestä puhe Suomesta tasa-arvoisena hyvinvointiyhteiskuntana on päättäjien lanseeraama vale. ”Varsinkin mielenterveyspuolella on selkeitä puutteita. Palveluihin pitäisi panostaa enemmän. Yhteiskunnassa on vallalla voimakas pärjää itse-mentaliteetti”, Oksanen pahoittelee. Uskooko kirjailija, että kirjojen avulla yhteiskuntaa ja maailmaa voi muuttaa parempaan? ”Kyllä kirja voi muuttaa maailmaa. Ajatellaan vaikka Raamattua”, hän hymähtää.
Lauluja korkokengistä
Kirjailija kokeilee siipiään syksyn aikana myös näyttämöllä. Hän esiintyy marraskuuhun asti KokoTeatterin High Heels Societyssa, jossa hän debytoi laulujen sanoittajana. Oksanen on sanoittanut nykyteatteriteoksessa kuultavat Maija Kaunismaan säveltämät kenkäaiheiset laulut.
Dramaturgian opiskelija on tyytyväinen maamme elävään uuden teatterin kenttään. Monet vapaista ryhmistä ovat kuitenkin taloudellisissa vaikeuksissa, koska eivät ole päässeet teatterilain piiriin. ”Teatterikentän kehittymistä ei tueta tarpeeksi ja uutta kotimaista näytelmää pidetään riskituotantona. Uudet ryhmät ovat piristävä kontrasti laitosteattereiden usein konservatiiviselle ohjelmistolle”, Oksanen kiittelee.
Jotain ihan muuta
Kirjailijan syksy on kiireinen. Siihen kuuluu lukemattomia messuja kotimaassa ja ulkomailla, kirjoista puhumista ja niiden markkinointia aina uusille yleisöille. Stalinin lehmät ilmestyy pian espanjaksi. ”Lähden lokakuussa Madridiin markkinoimaan sitä. Espanjalaisille Viron historia ei ole niin tuttu kuin meille suomalaisille. On mielenkiintoista nähdä, miten he suhtautuvat kirjaan”.
Parasta vaihtelua romaanin pitkäjänteiselle kirjoittamiselle on tehdä kirjojen välissä jotain ihan muuta. Ensi keväänä ilmestyy Oksasen ja Imbi Pajun toimittama artikkelikokoelma Viron lähihistoriasta. Suunnitelmissa on lisäksi tv-sarjan käsikirjoittaminen. Kirjailija ei tyrmää myöskään ajatusta kokoillan elokuvasta. ”Leffabisneksessä pyörivät isot rahat ja siellä on vastuussa suurelle porukalle. Se ehkä vähän huolestuttaa. Kirjoja kirjoittaessani olen vastuussa loppukädessä vain itselleni”, Oksanen toteaa.
Teksti, Riikka Heinonen