Kirja-arvostelussa Menneisyyden aaveet
Ensi viikolla Helsingin kirjamessuille saapuvan Siri Hustvedtin vastikään suomennettu Amerikkalainen elegia on vaikuttava lukukokemus. Se on romaani lähimmäisensä menettäneistä ihmisistä, jotka yrittävät rimpuilla irti surun ja menneisyyden kuristusotteesta. Psykoanalyysin ja neurologian ihmiskäsitykset hyvin tunteva Hustvedt on kirjoittanut monitasoisen romaanin, joka näyttää, kuinka alitajuntaan painuneet muistot ja muut menneisyyden kokemukset ovat tärkeitä rakennuspalikoita siinä elämän kestävässä pelissä, jossa tavoitteena on ymmärrettävän omakuvan rakentaminen.
Kirjan kertoja on Erik Larsen, New Yorkilainen psykoanalyytikko. Romaani kuvaa hänen ja hänen siskonsa Ingan sisäistä painia heidän isänsä kuolemaa seuraavana vuonna, jonka aikana he yrittävät ymmärtää isäänsä hänen kirjeiden ja muistivihkon avulla. Eräs kirjeistä vie heidät takaisin heidän lapsuutensa maisemiin Minnesotaan.
Myös Ingan mies, menestyskirjailija Max Blausten, on kuollut. Hänen kirjallisen jäämistönsä selvittely muodostaa Erikin ja Ingan projektiin rinnastuvan tarinan, jonka ympärille Hustvedt kutoo meheviä käänteitä sisältävän juonen.
Hustvedt sekoittaa kirjan henkilöhahmojen menneisyyden
muistot kerronnan nykyhetkeen osuvasti. Romaanin kerronta noudattelee
ikään kuin kertoja Erikin mielen rakennetta, jossa erilaiset
muistumat, mielijohteet ja itseanalyysit keskeyttävät arkikokemuksen.
Hänen arkeansa vaikeuttaa isän haamu, joka ei suostu kuolemaan.
Isänsä kuoleman jälkeisen vuoden tapahtumia ja tuntemuksiaan
ylös kirjaamallaan Erik yrittää ”muuttaa menneisyyden
aaveet esi-isiksi”.
Hustvedtin romaani on tärkeä, koska se välittää
kuvan sukupolvia yhdistävästä ymmärryksestä.
Perustavat identiteettiä luovat kokemukset säilyvät luonteeltaan
samankaltaisina, vaikka maailma sukupolvien vaihtuessa muuttuukin toiseksi.
Teksti, Antti Sundberg