Arvokas minä
Päätoimittaja Kauko Vanajas
TV-sarjoista "riisuvimmat” tosi-TV-formaatit kiinnostavat mutta myös kauhistuttavat ja hämmästyttävät ihmisiä. Itseäni kiinnostaa lähinnä se, mitä ihmismielen lohkoa nämä raaán raadolliset ihmisten riepottamiset ruokkivat. Ohjelmiin osallistujien elämähän jatkuu sarjan päätyttyä ja ihmetellä sopii mm. sitä, miten he myöhemmin selittävät tuleville puolisoilleen, lapsilleen ja läheisilleen koko olemuksensa tarjoilemista mitä intiimeimpiä detaljeja myöten koko kansan katseltavaksi. Onko nykymaailmassa enää mitään pyhää? Onko tuotteistaminen mennyt jo ihmisen habituksen tasolle? Koulukiusaaja pyrkii nujertamaan kiusaamansa ”kasvot”, sosiaalisen ja fyysisen olotilan. Mitä tapahtuu tosi-TV-ohjelmassa kiusatuille? Heidäthän kirjaimellisesti riisutaan. He eivät oikeastaan esiinny vaan he vain yrittävät selviytyä luodussa tilanteessa oman keinovalikoimansa varassa. He tiedostavat tulevansa julkkiksiksi. Tilanne muuttuu ristiriitaiseksi kun pitäisi käyttäytyä stressaavassa tilanteessa ikään kuin itsenään, kun ajattelua ohjaa ehkä määräävällä tavalla puhdas hyödyn tavoittelu oma ego alttarille asettaen.
Freudin mukaan persoonallisuus jakautuu eri periaatteilla toimiviin osiin. Id on se minuuden osa, joka toimii mielihyväperiaatteen mukaan pyrkien toteuttamaan haluja ja viettejä. Pikkuvauvan käyttäytyminen liittyy kokonaan viettien ja välittömien halujen tyydyttämiseen. Kasvaessaan ihminen oppii kokemuksen kautta kontrolloimaan niitä. Superego eli yliminä on kasvatuksesta sisäistetty kuva ihanneminästä. Yliminä toimii moraaliperiaatteen mukaan ja omantunnon äänenä kontrolloiden viettiminää. Näiden kahden välissä on ego eli minä, joka realiteettiperiaatteen mukaan sovittelee eri suuntiin vievien impulssien välillä.
Mihin moraalikoodien ja normien lokeroon tosi-TV-osallistujat mielessään sijoittavat käytöksensä? Heillä on joulupukkiin uskominen jo menneen talven lumia, joten he voivat huoletta riskeerata tämän vision toisin kuin lapset, jotka eivät osaa syntejään luokitella, eli kaikki kepposet ja tuhmat sanatkin ovat tietenkin suuria syntejä, jotka Joulupukki-Jumala saattaa kuulla. Tosi-TV:n hurjimmissa ohjelmissa idin, yliminän ja egon yhteiselo on yhtä sekameteliä. Ihmistaimesta alkaen yksilölle on merkittävää ja mielihyvää tuottavaa suhde itselle tärkeään ihmiseen. Yhtä tärkeää on suhde olemassa olevaan ja toimivaan, ihmiseen itseensä. Kun minuuden tunne on kerran syntynyt, sen suojelemisesta ja ylläpitämisestä tulee ihmisen tärkein tehtävä. Se jatkuu läpi elämän. Onko hurjimmissa tosi-TV-sarjoissa kyse minuuden puutteellisesta haltuunotosta?