Ylös, ulos ja sauvomaan!
Vielä vuosikymmen taaksepäin sauvakävelylle naurettiin. Sauvat käsissään metsissä viuhtovien keski-ikäisten mielenterveys kyseenalaistettiin ja lajin uskottiin hiipuvan nopeasti. Kukapa olisi uskonut, että 11 vuotta myöhemmin Suomen lenkkipoluille matkustetaan sauvomaan Saksasta asti? Sauvakävelystä on kuluneen vuosikymmenen aikana tullut paitsi suomalaisten kansallislaji, myös liikunnallinen vientivalttimme maailmalla. Miten sauvakävelystä tuli hitti, Suomen Latu ry:n liikuntatoiminnan koordinaattori Linus Schärer?
Sauvakävelybuumi sai alkunsa 90-luvun loppupuolella. Hiihtäjät olivat käyttäneet sauvoja kesätreeneissään jo kymmeniä vuosia, mutta suuren yleisön ja median tietoisuuteen laji nousi vuonna 1998. Samaan aikaan suomalainen urheiluvälinevalmistaja Exel kehitti ensimmäisen version kävelysauvasta. - Sauvakävelyn isänä voidaan pitää Suomen Latu ry:n entistä toiminnanjohtajaa Tuomo Jantusta. Kunto- ja terveysliikunnan keskusjärjestö Suomen Latu ry alkoi yhdessä Exelin kanssa kehittää lajin tiedotus- ja koulutustoimintaa. Sauvakävely nousi kansan tietoisuuteen, ja vuosien kuluessa sen harrastajamäärät ovat tasaisesti kasvaneet. Vuonna 2006 tehdyn gallupin mukaan lajia on kokeillut jo 1,5 miljoonaa suomalaista. Säännöllisesti sauvakäveleviäkin on reilut puoli miljoonaa. Sauvakävelyn kohdalla voidaan oikeutetusti puhua Suomen kansallislajista, liikuntatoiminnan koordinaattori Linus Schärer toteaa.
Suomen lahja liikkuvalle maailmalle
Sauvakävely on saavuttanut suosiota jo Keski-Euroopassakin. Ulkomaille lajia markkinoidaan nimellä Nordic Walking. Sauvakävely kiehtoo eksoottisuudellaan ja kotimaisille sauvakävelykursseille on saapunut osanottajia aina Saksasta asti. - Kansainvälisen yhteistyön seurauksena on syntynyt International Nordic Walking Association, joka yhdessä Suomen Ladun kanssa vie lajia maailmalle. Olen itse kotoisin Sveitsistä, jossa sauvakävelyä harrastetaan jo intohimoisesti. Jenkeistä asti on tullut kyselyjä sauvakävelyn tekniikasta, Schärer kertoo tyytyväisenä.
Ei vain varttuneemmille
Sauvakävely on tullut tunnetuksi varttuneempien naisten harrastuksena. Myös nuorempien kynnys lajin aloittamiseen on sen suosion myötä madaltunut. - On harmillista, että sauvakävelystä puhutaan vain vanhempien ihmisten lajina. Sitä voi harrastaa kuka tahansa. Sauvakävely sopii niillekin, jotka eivät ole liikuntaa ennen harrastaneet. Myös kokeneemmat liikkujat saavat reippaammalla kävelyllä hien pintaan. Laji sopii erityisen hyvin niskavaivaisille, sillä liike rentouttaa hartioita, Schärer muistuttaa.
Miesten houkutteleminen sauvakävelyn pariin onkin sitten haastavampaa. - Varsinkin nuoret miehet harvemmin ottavat sauvat käteensä ja lähtevät kävelylle. Jos ja kun miehet harrastavat liikuntaa, he kilpailevat. Koko terveysliikunnan käsite taitaa olla miehille aika tuntematon, Schärer pohtii.
Tekniikka kuntoon
Sauvakävely saattaa näyttää helpolta, mutta lajin tekniikassa voi silti tehdä paljon väärin.
-Yleisin virhe on, että sauvat viedään vartalon etupuolelta maahan, vaikka niiden tulisi osua vastakkaisen jalan kantapään taakse. Käsien pitäisi aueta sauvatyönnön lopuksi, mutta usein sauvoja puristetaan liian kovaa. Sauvoissa on hihnat, jotta otteen voi päästää irti työnnön loppuvaiheessa ja tiukentaa taas otetta, kun sauvat vedetään takaisin alkukohtaan, Schärer neuvoo. Kävelysauvat ovat kehittyneet paljon vuosikymmenen kuluessa. 90-luvulla lajia harrastaneet kävelivät vielä lapsiltaan pieneksi jääneillä suksisauvoilla, mutta nyt tarjolla on jo säädettäviä ja kokoontaitettavia teleskooppisauvoja. Sauvan pituudesta keskustellaan paljon. Minkä pituinen sauvan pitäisi olla?
- Kun seistään suorana, sauvan pitäisi osua kyynärpään alapuolelle niin, että muodostuu 90 asteen kulma. Jos sauvat ovat liian pitkät tai lyhyet, liike muuttuu ja hartiat voivat jumiutua. Mahdolliset tekniikkavirheet voi korjata tai välttää kokonaan liittymällä ohjattuun sauvakävelyryhmään. Ryhmät kokoontuvat kerran tai pari viikossa ja niihin voi liittyä kuka tahansa.
- Ryhmässä on aina hauskempi liikkua. Ohjatuilla kävelyillä liikutaan yhdessä ja käydään samalla sauvomisen tekniikkaa läpi. Ryhmiä vetävät sauvakävelyohjaajakoulutuksen saaneet eli ns. sauvakävelyn ammattilaiset, liikuntatoiminnan koordinaattori kertoo. Sauvakävely on puhtaasti kuntoilulaji, eikä sen piirissä vielä järjestetä kilpailuja.
- Melkein kaikissa lajeissahan kilpaillaan Suomen mestaruuksista, mutta Suomen Latu ei ole halunnut keksiä sauvakävelyyn liittyviä kilpailuja. Suomen Ladun tavoitteena on terveysliikunta, ja sauvakävely on nimenomaan kansan terveyden edistämiseen hyvä laji, Schärer painottaa.
Tulevaisuuden laji
Sauvat viuhuvat tänäkin syksynä ahkerasti Suomen teillä ja turuilla. Ruskainen sauvakävely käy kuivaharjoittelusta ennen talvisia hiihtokelejä, sillä jos onni suosii, sauvojen kaveriksi voi parin kuukauden kuluttua napata sukset ja monot. Eikä kävelysauvoistakaan tarvitse lumen tullen luopua.
- Myös talvella voi sauvakävellä, kunhan muistaa riisua sauvojen metallipiikit esiin. Kumipohjaiset kengät ovat lumisella ja liukkaalla kelillä tärkeät. Liukuesteitäkin kannattaa tarvittaessa käyttää kengänpohjissa, Schärer kehottaa. Sauvakävely on myös todellinen tulevaisuuden laji, sillä ilmastonmuutoksen myötä Etelä-Suomen ilmasto muuttuu todennäköisesti aina vain vähälumisemmaksi. Suksisauvat saattavatkin vähitellen vaihtua lopullisesti kävelysauvoihin.
Teksti, Riikka Heinonen