Median toiminta ja kenen vika se on
Vesa Leppänen
Politiikasta ei mukamas puhuta riittävästi lehdistössä ja se on takuulla lehdistön vika. Tuntuu siltä, että kaikkia ärsyttää joidenkin lehtien tapa suhtautua politiikkaan. Asiaan puidaan kahvipöydissä, töissä, baareissa ja ties missä. Keskustelujen aikana ihmiset osaavat kertoa kuinka he eivät pidä vaikkapa iltapäivälehtien tavasta käsitellä politiikkaa tai tavasta jättää se käsittelemättä. Samalla monet muistavat tuomita lehtien tavan ottaa esiin päättäjien yksityiselämä. Ai jai miten ihanan yksinkertaista! Tuli vain mieleen, että tämänkin ajan olisi voinut käyttää puheeseen politiikasta. Ei taida kuitenkaan politiikka kiinnostaa.
On jokaisen oikeus olla tekopyhä, myös minun. Saan heristää aiheelle sormea ja ymmärtää jonkin olevan vialla. Se on helppoa, koska muissakin medioissa kritisoidaan median tapaa käsitellä politiikkaa ja politiikkaan sotkeutuneiden yksityiselämää. Aika nurinkurista. On trendikästä kirjoittaa pakina tuomiten juorulehdet, iltapäivälehdet, päättäjät tai laittaa lukijat viimeisenä vastuuseen.
Nyt ei ole kyse Kanervan viesteistä tai Ruususen kirjasta. Ei ole kyse ”kanki” Kaikkosen tanssista tai Tanja Karpelan tupakoinnista. Ei ole kyse ihmisten tavasta tuomita lehteä ja silti lukea sitä. On kyse politiikasta ja siitä, että valtaväestöä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Aktiiviset ihmiset hakeutuvat vaikuttamaan ja ehkä onnistuvatkin, mutta se ei kerro mitään koko kansan tilasta. Monet kuitenkin jaksavat paasata lehtien ja kirjoitusten tasosta. Kuinka moni käy eduskunnan sivuilla lukemassa kansanedustajien puheenvuoroja? Ei kovin kuuma puheenaihe. Monet tahot ovat ymmärtäneet, että ihmiset eivät keskustele tai kiinnostu kuivasta politiikasta vaan lieveilmiöistä. Sitä saa mitä tilaa. Jos emme lue tai osta ne kuihtuvat pois. Vastuu on nyt vieritetty lukijan harteille.
Media pystyy vaikuttamaan massoihin, mutta harvoin kuitenkaan ilman syytä. Jokin aika sitten eräs ministeri kompastui typeriin tekstiviesteihin ja nyt pääministeri kärsii kannatuslukujen laskusta. He ovat osoittaneet mediaa syyttävin sormin. Ongelmat aiheutuivat heidän mielestään yksityisistä asioista. Valitettavasti ja onneksi molemmat ovat voimattomia tässä asiassa toisin kuin Venäjän pääministeri Putin. Jos haluaa töppäillä ilman seuraamuksia on median ”valta” ehkäistävä ennen Pandoran lippaan avaamista. Tämä tarkoittaa sen ensimmäisen jutun julkaisemisen estämistä. Olisko kuitenkin mahdollista olla valehtelematta, lähettämättä tökeröjä tekstiviestejä tai muuten vain miettiä, miten sen parisuhteen lopettaa? Vastuu on nyt vieritetty päättäjän harteille.
Kyse on liiketoiminnasta. Jos esimerkiksi iltapäivälehdistä poistaisi julkkikset ja tragediat ei kovin moni enää lehtiä ostaisi. Lukijamäärät tippuisivat ja mainostulot romahtaisivat. Matematiikka on selvä: kohut ja tragediat myyvät, mitä rankempia sen enemmän. Monet lehdet ovat päivittäisen ostopäätöksen armoilla toisin kuin esimerkiksi Kuningas ja Keisari Hesari. Liiketoiminnan ylläpitämiseksi lehdet yrittävät tyydyttää lukijoiden nälän kohuille ja katastrofeille. Silti nämä lehdet yrittävät myös tarjota eettisesti ja moraalisesti vakuuttavaa materiaalia. Lukija ei kuitenkaan ymmärrä, koska ihminen näkee ensimmäisenä haluamansa. Haluan tukea tätä kömpelöllä vertauksella: olet menossa yhtä paikkaa lukuun ottamatta täyteen bussiin ja etsit nimenomaan sitä tyhjää paikkaa silmilläsi. Bussi on kuitenkin täynnä ystäviäsi, mutta et näe heitä. Haluat nähdä ja löytää paikkasi ja olet sokea kaikelle muulle.
Tässä aiheessa mikään ei ole mustavalkoista.