Missä on postikorttikeräilijän paratiisi?
Jokainen meistä lienee keräillyt jossain vaiheessa elämäänsä jotakin. Lapsuus on keräilyn etsikkoaikaa. Silloin samaistutaan Hemuliin, tuohon Muumilaakson persoonalliseen keräilijään, jonka erikoisalueena ovat postimerkit ja kasvit. Lapset keräilevät kaikkea maan ja taivaan väliltä, perinteisemmistä postimerkeistä ja Pokemon-korteista pikkukiviin ja simpukankuoriin. Harva kuitenkaan jatkaa keräilyharrastustaan teini-iän myllerryksessä. Keräily saattaa silti pulpahtaa uudestaan pintaan aikuisiässä, kun barbit ja pikkuautot vaihtuvat Iittalan maljakoihin, Arabian Teema-astioihin tai pienoisrautateihin.
Korttiostoksilla Euroopassa
Oma keräilijäntaipaleeni alkoi postimerkkien keräilyllä. Harrastuksesta tuntuivat innostuneimpia olevan sukulaiset, jotka kärräsivät minulle pussikaupalla irti höyryttämiään merkkejä, joita kaikkia en jaksanut edes siirtää merkkivihkooni. Sen sijaan Marilyn Monroe-postikorttien keräilystä innostuin todella. Keräily alkoi viattomasti muutamasta muun Marilyn-tavaran ohella hankitusta kortista, kunnes huomasin, että erilaisia Marilyn-kortteja tuntui olevan tarjolla jokseenkin loputtomasti. Kortit olivat ihanteellinen keräilykohde myös hintansa puolesta. Innostuimme isäni kanssa molemmat korttikeräilystä, ja siinä vaiheessa, kun Suomen markkinat tuntuivat loppuun kolutuilta, siirryimme ulkomaille metsästämään uusia kortteja. Ravasimme korttikauppoja jokaisella ulkomaanmatkalla. Marilyn-kortteja onkin metsästetty varsin monesta Euroopan kaupungista. Erityisesti Lontoo osoittautui Marilyn-korttien aarreaitaksi. Voi sitä 13-vuotiaan riemua, kun edessä siintää viisi rivillistä kortteja, joissa jokaisessa paistattelee sama kaunis blondi ja jotka ovat kaikki aivan uusia ja erilaisia.
Keräilijän sielu
Samalla, kun haalimme kortteja, sovimme keräilyn pelisäännöistä. Päätimme, että kortit ovat erilaisia, mikäli niissä on eri sarjanumero. Monissa korteissa on varsin pieniä vivahde-eroja: kuva saattaa olla sama, mutta kortin väri aavistuksen erilainen. Välillä korttimuisti petti, ja hankimme yhtä ja samaa kuvaa vahingossa useampia kappaleita. Mustavalkoista postikorttia, jossa Marilyn lepää tiikerintaljalla on varastossa kahdeksan kappaletta. Keräilyni aikana ehdin kartuttaa kokoelmaani noin 800 kortilla. Pikkuhiljaa tahti kuitenkin hidastui ja keräily sai väistyä uusien innostusten tieltä. Isäni tiputteli vielä vuosia hamstraamiaan kortteja jokaisena juhlapäivänä. Oli kyseessä sitten joulu tai pääsiäinen, kortissa hymyili Marilyn. Korttikeräily oli minulle aikanaan tärkeä harrastus, ja vaikka keräily ei aikuisikää kestänytkään, sielultani olen pysynyt Marilyn-korttikeräilijänä. Vieläkin siristän muutaman kerran silmiäni, jos kuljen Forumin korttikaupan telineiden ohi ja havaitsen rivistössä upean Marilyn-kortin. Mietin, että löytyyköhän minulta tuota kansiosta. Aika suurella todennäköisyydellä saattaa löytyä.
Teksti ja kuvat, Riikka Heinonen