Bukowski – Taiteen, antiikin ja tarinoiden kohtauspaikka

Kun Bukowskin huutokauppakamari vuonna 1979 avasi Helsinkiin uuden toimipaikan, oli huutokaupoissa kiertely yläluokan ajanvietettä. Frakkeihin ja minkkiturkkeihin sonnustautuneet herrat ja rouvat saapuivat Finlandiatalossa järjestettyihin huutokauppoihin limusiineilla. Tulijoilta perittiin sisäänpääsymaksu, joka erotti potentiaaliset ostajat tyhjätaskuisista haaveilijoista. Nykyään huutokauppaan voivat osallistua kaikki, mutta edelleen arvokas tunnelma, eleganssi ja jännitys ovat erottamaton osa huutokauppakulttuuria.

Ivan Aivazovski - The Turkish Military Ship Mersina in the Back Sea on 13 December 1877

 

Vaikka huutokaupoista on 80-luvun kulta-aikojen jälkeen hiljalleen tullut koko kansan huvia, on perinteikäs huutokauppayritys Bukowski säilyttänyt korkeatasoisen tyylinsä. Iso Roobertinkadulla sijaitseva liike järjestää joka vuosi kaksi kansainvälistä huutokauppaa, toukokuussa ja joulukuussa. Näiden lisäksi vuosittain järjestetään pienempiä huutokauppoja ja yksi huutokauppa, jossa keskitytään moderniin taiteeseen ja designiin. Nyt järjestettävässä kansainvälisessä huutokaupassa 13.-14.5. myytävien esineiden lähtöhinnat nousevat yhteensä huikeaan 3,3 miljoonaan euroon. Vetonauloja ovat muun muassa Ivan Aivazovskin maalaukset ja Venäjän viimeiselle keisariperheelle kuulunut keisarillinen kalusto. Tarjolla on lisäksi paljon muita venäläisiä taideaarteita, kotimaista laatutaidetta ja teoksia modernin taiteen mestareilta.

 

Intendentti kokoaa huutokaupan

Bukowskin johtavana intendenttinä yli 20 vuoden kokemuksella toimivan Maria Ekman-Kolarin työhön liittyy monenlaisia vaiheita. ”Tiettyinä aikoja etsimme esineitä huutokauppaan. Silloin intendentit pääasiassa tunnistavat ja arvioivat esineitä. Kun on sovittu, että jotain tulee myyntiin, aloitamme tarkemman tutkimuksen, jossa voimme tarvittaessa käyttää apuna myös ulkomaista asiantuntijaverkostoa. Tutkimme esineen tarkasti, sillä jos siitä löytyy pienikin virhe, se pitää mainita luettelossa”, Ekman-Kolari toteaa.

Bukowskilla myytävät esineet tulevat pääasiassa tavallisista kodeista. ”Yksityishenkilöt ja kuolinpesät ovat yleisimmät kanavat, joista esineitä tulee myyntiin. Yleensä aina on joku syy, miksi esineitä halutaan realisoida. Syy voi olla mikä tahansa, mutta yleensä se on käytännöllinen. Esimerkiksi muutetaan suuresta asunnosta pienempään, eikä voida ottaa kaikkea mukaan. Perinnönjakotilanteissa syy on usein se, että on huomattavasti helpompaa jakaa rahaa, kuin pilkkoa tauluja neljään osaan”, Ekman-Kolari tietää.

Parhaillaan käynnissä olevassa huutokaupassa n. 150 000 euron lähtöhinnalla myytävä Venäjän keisarinna Aleksandra Fjodorovnan keisarillinen kalustokin löytyi yksityishenkilön kautta. ”Meillä on verkossa online-arviointipalvelu, johon voi jättää esineitä arvioitaviksi. Sinne lähetetään kuva ja selostus esineestä. Välillä sieltä löytyy oikein todella mielenkiintoisia esineitä, joten kaikki on tärkeätä tarkistaa. Monta kertaa esiin on tullut todellisia helmiä, kuten tälläkin kertaa”, intendentti hymyilee.

 

Mihail Perhin - Vodkakuppipari (Fabergé)

 

Herrasväki valmistautuu huutamaan

Kun intendentit pääsevät rakentamaan huutokaupan näyttöä, työ on jo hyvin pitkällä. ”Huutokaupan näytön kokoaminen on osa loppuhuipennusta ja ajallisesti vain jäävuoren huippu tästä työstä. Siinä saa käyttää luovuutta ja sisustussilmää. Näytön aikana mahdolliset ostajat saavat tutustua näihin esineisiin. Jos asiakasta kiinnostaa esimerkiksi miltä taulu näyttää kääntöpuolelta, niin sen saa selville, tai voi kokeilla miltä tuntuu istua jollakin antiikkituolilla. Näytön aikana esineisiin saa tutustua rauhassa”, Ekman-Kolari toteaa.

Siinä vaiheessa, kun asiakas on päättänyt osallistua jonkin kohteeseen, hän voi jättää sitä koskevan kirjallisen ostomääräyksen paikan päällä, verkossa tai faksilla. Sen lisäksi puhelinhuuto on suosittu vaihtoehto. ”Ihmiset jättävät paljon näitä kirjallisia ostomääräyksiä ja erityisesti puhelinhuudot ovat yhä suositumpia. Tietysti osaksi siihen vaikuttaa kansainvälinen tapa pitää huutokaupat keskellä viikkoa, jolloin monet ovat töissä. Siksi monet osallistuvat huutokauppaan vaihtoehtoisilla tavoilla”, kertoo Ekman-Kolari.
 

Huutokauppa etenee vauhdilla

Internet ja digikamerat mullistivat huutokauppabisneksen kerta heitolla, kun jokainen sai mahdollisuuden myydä tai ostaa mitä tahansa verkon kautta. Uuden tekniikan tuoma haaste ei kuitenkaan päässyt yllättämään perinteistä huutokauppaa. ”Bukowski oli ensimmäinen huutokauppakamari maailmassa, jolla oli luettelo Internetissä. Jossain vaiheessa meillä oli sellainenkin palvelu käytössä, että huutokauppaa sai seurata suorana netin kautta. Se otetaan varmasti jossain vaiheessa uudestaan käyttöön”, Ekman-Kolari arvelee.

Huutokauppa etenee todella nopeaan tahtiin, eikä tuumailulle ole juuri sijaa. ”Joissakin huutokaupoissa olemme päässeet tahtiin, joka on noin 120 tai jopa 140 esinettä tunnissa. Siis vain joitakin kymmeniä sekunteja per esine. Jos kesken huutokaupan alkaa neuvotella vaimonsa kanssa siitä, ostetaanko vai ei, tilanne on usein jo ohi. Päätös pitää siis tehdä etukäteen ja miettiä valmiiksi, mihin kohteisiin aikoo osallistua. Puhelinhuutajankin on oltava valppaana. Kun meidän soittaja kysyy: korotanko, siihen ei oikein voi jäädä jahkailemaan, vaan pitäisi osata vastata kyllä tai ei”, Ekman-Kolari muistuttaa.

 

Reidar Särestöniemi - Kuurapoika

 

Huutokaupasta laatua

Bukowski on tunnettu arvotaiteen ja -antiikin myyntipaikkana. ”Huutokauppahinnassa ei vielä Suomessa ole ylitetty miljoonan euron rajaa. Lähelle päästiin, kun täällä huudettiin Helene Schjerbeckin teos Äitini. Kallein antiikkihuuto taas tehtiin eräästä Talvipalatsin kalustosta. Siitä saatiin vuonna 1998 lähes 1,5 miljoonaa markkaa, eli noin 250 000 euroa”, intendentti kertoo.                        
Vaikka Bukowskilla myytävästä arvotaiteesta kohistaan maailman metropoleissa, näkyvät toiminnassa myös ekologiset kierrätysarvot. ”Esineet, jotka otetaan tänne myyntiin, ovat korkealaatuisia tai vanhoja ja taidokkaasti tehtyjä. Otetaan nyt esimerkiksi 200 vuotta vanha tuoli kustavilaiselta-ajalta. Se on tehty oikein hyvin joskus 1700-luvulla ja sen vierellä sukupolvet ovat tulleet ja menneet. Kun tuoli tulee meille myyntiin, se asetetaan näytteille ja sille löydetään uusi koti.

Hyvälaatuinen ”yksilö” ansaitsee saada uuden elämän, sillä nämä esineet kestävät aikaa. Ne eivät ole sellaisia, joita käytetään viisi vuotta ja kärrätään sen jälkeen kaatopaikalle. Huutokaupasta hankitut esineet säilyttävät arvonsa”, Ekman-Kolari kiteyttää.

www.bukowski.fi

Teksti, Matias Haakana
Kuvat, Matias Uusikylä