Kaukohormoonin voimalla
Mistä muusta olisi maailmassa kirjoitettu yhtä paljon kuin rakkaudesta ja sen särkymisestä? Mikä muu olisi antanut yhtä innostavan aiheen elokuvantekijälle tai taiteilijalle kuin rakkaus tai sen puute?
Ilman kaipausta, levottomuutta ja etsimistä ei syntyisi kiinnostavaa uutta. Elämä yksinkertaisesti janoaa mielenliikutusta. Tarvitaan järkytystä ja repeämää (disharmoniaa), jotta selviytyisimme. Jotta elämä muuttuisi paremmaksi.
Tämä selittää myös sen miksi vaaleissa valta usein vaihtuu. Äänestämme vaistomaisesti niitä, joilla katsomme olevan riittävästi levottomuutta sielussaan. Kokematon poliitikko voi olla paras asiainhoitaja juuri neitseellisyytensä tähden, koska valmiiksi hiotut sapluunat harvoin tuottavat virkistävää hyvää.
Mukavasti ja sopivasti eletty elämä johtaa yhä harvemmin sovinnaisuutta pidemmälle. Voisiko rakkaudessa piilevää vapautta olla rakastamatta? Mikä muu voisi synnyttää vihaisempaa vihaa kuin vapaudeksi naamioitunut vankeus?
Rakkauden tuoksua, kaukohormoonia (feromonia) ei voi harhauttaa eikä sen tehoa väheksyä. Eikä läheisyys estä vain sairastumista vaan se luo kukoistusta ja terveyttä. Vaikka yksinolo on usein vahvasti aliarvostettua, yhteisyyden hurma ylittää odotukset.
Riittävä määrä iloa päivässä pitää turhat huolet loitolla. Epäilemättä varmin keino tuhota ilo on tehdä nuhteettomuudesta elinehto. Terveelliset asiat ovat usein sietämättömän ikävystyttäviä. Jos kadotamme sen jota sydämemme eniten kaipaa, ajaudumme askelen lähemmäksi ikävystymistä. Polkemalla jalkaa ja käyttämällä kättä lennämme entistä kevyemmin iloa kohti.
Aina en tiedä, olenko häissä vai hautajaisissa, mutta puhe on aina pidettävä ajallaan. Sankaruuden muodot ja moraalin muodit osataan arvioida uudelleen siellä missä katsotaan toista itsensä läpi ja kohdataan toisen sielu niin että sydän väräjää.
Matka minästä häneen on elämän tärkein matka
Joskus kauempaa näkee tarkemmin, mutta vain lähellä voi eläytyä toisen sisäiseen maailmaan ja tuntea elämän oikean tuoksun. Eettisyys ja järki, eikä ekologinen jalanjälkikään ole ironiaa vaan jumalainen lahja. Tämä lahja on ojennettava eteenpäin.
On laskettu, että ihmisruumis koostu 25 biljoonasta solusta. Se on enemmän kuin kaksituhatta kertaa maapallon ihmisten lukumäärä. Kuten ihmisen elämä tulee mahdolliseksi vasta solujen liittyessä toisiinsa, tulee ihmissuvun elämä siedettäväksi vain liittymällä toisiimme.
Elämä löytää täyteytensä erilaisten merkitysten kohdatessa solujen lailla toisensa. Otetaan esimerkiksi vaikka jumalanpalvelus ja rukous jumalallisen yhteyden rakentajina. Kuka voisi ajatella selviytymistä ilman jumalallista kosketusta? Elämän kauneus koetaan herkimmin siellä missä oma sielu sulautuu toisen sieluun.
Koko maailma on täynnä Jumalaa. Rakkaus kaiken muun yläpuolella olevana kattaa koko maailman. Miten ihmeessä ihminen voisi kokea elämän täyttymyksen ilman rakkautta?
Antiikin kreikkalaiset eivät roomalaisten lailla osanneet aikanaan rakentaa holveja. Roomassa leijonat, gladiaattorit ja kristityt astuivat näyttämölle holvikaarien koristamilta käytäviltä. Mahtailevilla kupoleillaan ja holveillaan roomalaiset etsivät sieluilleen tietä. Rooma on yhä täynnä kirkkoja ja holvikäytäviä.
Kreikkalaiset sensijaan näkivät holvien supistavan sieluja. He halusivat etsiä elämää sisältä päin astumalla paljaina luonnon monimuotoisuuteen. Juuri ilmestyvä hanke "Eurooppa utopiana ja dystopiana (epätoivottavana)" haastaa pohtimaan omaa elämäntapaamme eurooppalaisina. Mistä nyt ammennamme syvimmän ilomme?
Kenelle kuulumme?
Veli-Matti Hynninen
www.hynninen.info