Heitetään panssarit
Robert Fischerin kertomus haarniskaansa juuttuneesta ritarista paljastaa miten vapautuminen voi muuttaa elämän.
Mistä pitäisi vapautua?
Ritarimme halusi osoittaa ritarillisuutensa olemalla hyvä, lempeä ja hellä. Hän taisteli pahoja ja ilkeitä vastustajia vastaan, surmasi lohikäärmeitä ja pelasti pulaan joutuneita kauniita neitoja. Ritarimme hyppäsi aina nopeasti ratsunsa selkään ja karautti ristiretkilleen. Työn jälki oli hyvää ja maine korkea. Vaimo Juliet ja poika Chistopher olisivat saaneet olla ylpeitä ritaristaan.
Mutta sitten.
Kun vuosia kului ja ritarimme aina vain innostui enemmän ja enemmän työstään, hän ei ruokapöytään käydessäänkään malttanut enää riisua haarniskaansa. Lopulta hän kömpi sänkyynkin silmikkoaan avaamatta täydessä varustuksessa. Hän oli päättänyt olla aina valmis iskuun, kun vain kuninkaan käsky kävi.
Hellä, lempeä ja hyvä ritarimme alkoi muuttua vaimolleen ja perheelleen kalisevaksi kaheliksi. Lopulta Julietin ja Christopherin kärsivällisyys alkoi loppua. Tuijottamalla seinällä roikkuvaa perheenpään muotokuvaa he yrittivät palauttaa mieleen hänen ulkonäköään.
Lopulta Juliet vaati, että ritarin oli suostuttava riisumaan haarniskansa, muuten hän ja Christopher lähtisivät muille maille. Vastentahtoisesti ritarimme suostui uhkavaatimukseen, mutta riisuminen ei enää noin vain onnistunutkaan. Haarniska silmikkoineen oli näet juuttunut ritariin lähtemättömästi. Ei ole minun vikani että jäin jumiin tämän haarniskan sisälle, hän ruikutti.
Nyt apua oli lähdettävä etsimään ulkomailta. Kuninkaan hovinarri Gladbag tiesi neuvoa, että kaukana Pohjoisessa asui Merlin-niminen tietäjä. Tämä valkeaan viittaan pukeutunut velho osasi kuulemma ratkaista pulman kuin pulman. Minulla on ongelma, lausui ritari Merlinille. Sinä itse olet ongelma, kuittasi Merlin. Sinä olet ollut eksyksissä koko elämäsi, hän täydensi. Et ole syntynyt haarniska päällä, sen olet itse pukenut sen taakaksesi, jatkoi Merlin.
No, miten voin päästä eroon tästä haarniskasta?
Vasta kun olet päässyt yhteyteen elämän alkulähteen kanssa, voit siitä vapautua, valisti Merlin. Mennyt, oleva ja tuleva ovat yhtä, kun olet yhteydessä alkulähteeseen. Jos todella haluat olla hyvä, lempeä ja hellä, ei sitä tarvitse todistaa varustamalla haarniskansa panssariksi. Voit vapautua haarniskastasi valitsemalla Pyhän polun, joka johtaa sinut yhteyteen alkutodellisuuden kanssa. Polku on kaita, ei aina suinkaan helppo, eikä vaaratontakaan, mutta sillä polulla vapaudut haarniskastasi. Sitä ei tarvita, saat olla paljas.
Nyt ritarimme päätti lähteä tuolle pyhälle polulle, jolla oli kolme etappia. Ensimmäisen etapin nimi oli Hiljaisuus. Siellä ritarimme opetteli tyhjentymään hälystä ja metelistä, turhista puheista ja tyhjänpäiväisyyksistä. Yllätyksekseen ritarimme kohtasi siellä myös ystävänsä kuninkaan, joka myös oli lähtenyt lataamaan akkujaan ja etsimään uutta elämäntapaa.
Toisen etapin nimi oli Totuus. Siellä ritarimme opetteli olennaisimpaan keskittymistä, harjoitteli aitoutta ja antaumuksellisuutta. Hän opetteli panemaan itsensä likoon oikeiden asioiden puolesta. Hän oppi, että rakentamalla muureja jäämme itse vangeiksi. Mutta avaamalla uutta todellisuutta löydämme olennaisimman, ilon ja vapauden.
Ennen polun päättymistä ritarimme kävi vielä Rakkauden rastilla. Siellä hän oppi kohtaamaan toisia, rakastamaan avoimesti, antautumaan iloisesti elämälle.
Pyhiinvaellus on vaellusta sisäänpäin, ulospäin ja ylöspäin. Heitetään siis haarniskat ja antaudutaan elämälle.
Veli-Matti Hynninen
www.hynninen.info