Uskottavuus perustuu luottamukseen
Päätoimittaja Kauko Vanajas
Lukija varmaankin jo huokaisee kun vielä kerran kajotaan tämän Kehittyvien maakuntien Suomi-yhdistyksen tragediaan edes jälkimaininkien tasolla. Olen jo pikkupojasta lähtien ollut epäluuloinen poliitikkoja kohtaan, aina siitä lähtien kun näin ensimmäisen vaaliväittelyn televisiossa. Poliitikkojen esiintymisessä on vain aina ollut sellaista liian läpinäkyvää ”oma lehmä aina ojassa” tuntua.
Kaikillahan on toiminnoissaan jokin päämäärä. Useimmiten ne ovat tavallisten ihmisten keskuudessa vilpittömiä ja uskottavia. Kun Eero Heinäluoma siirtyy Matti Ahteen kärähtämisen jälkeen puolustusasemiin, juuri kun Keskustapuolueen uskottavuus on todellisessa kriisissä ja SDP:n tulevaisuuden visioissa ovat jo häämöttäneet mahdollisesti murskavoitot vaikkapa kunnallisvaaleissa, on se tietysti ymmärrettävää. Mutta kun hän ottaa käyttöön sananparren omaisen ilmaistuvavan kuvatessaan Keskustan ahdinkoa ”kun oma kylä on tulessa lähetetään palokunta heittelemään sytykkeitä naapurikyliin” on siinä falski vihahde vedota kansan tuntoihin ja omaan puolueväkeen viisaan kylänvanhimman ottein. Sitäpaitsi sehän viittaa kyllä melko suorasti Keskustaväen syyllistyneen jonkinasteiseen sabotaashiin Ahteen asiassa. Totuuttahan on vaikea tietää. Ilmaisutapa ei vain jotenkin istu mielikuvaan esittäjästään. Haetaan ikäänkuin vauhtia jostakin 50-luvun meiningistä.
Tavattuani useinkin poliitikkoja olen hämmästellyt sitä uskomatonta taitoa löytää joka asiaan vastaus miltei salamannopeasti. Miten se on mahdollista? Kuinka henkilö voi omata sellaisen tiedollisen tason että ”apteekin hyllyltä” vain noukitaan ratkaisumalleja. Kun myyntityössä argumentoidaan tuotteen ominaisuuksia saavutetaan parhaat tulokset esitettyjen väittämien pitäesssä sataprosenttisesti paikkansa. Tottakai myyntiväen joukossa on paljon sellaisiakin, joiden tapa toimia perustuu heppoisiin heittoihin. Tätä tapahtuu varsinkin silloin kun tuote on ominaisuuksiltaan heiveröinen.
Uuden Suomen artikkelissa todetaan, ”Pääministeri Matti Vanhanen pelkää, että vaalirahoituskohu vaarantaa koko poliittisen järjestelmän uskottavuutta. Vanhanen ei kuitenkaan usko, että hänen oma uskottavuutensa pääministerinä kärsisi keskustelusta”. Mielenkiintoisen epärealistinen väite. Iltalehden kirjoituksessa Lehtola toteaa, että ”Keskusta on ottanut tavakseen hokea olevansa sivistyspuolue, koska on niin mahdoton uskoa, että keskusta olisi sivistyspuolue”. Toteamus on linjassa ilmassa leijuvan epäuskon kanssa.
Aloin viime aikoina hieman kiinnostua politiikasta, ja sitten tulee lunta
tupaan oikein urakalla. Katsotaan nyt miten koko tämä rankka
episodi päättyy minulle rakkaassa Suomessa, maailman vähiten
korruptoituneeksi väitetyssä maassa. Tästä asiasta
olen ylpeillyt maailmalla matkustellessani eri kansojen edustajille.