Lex Nokia
Vesa Leppänen
Ristiriitaisia tunteita herättänyt sähköisen viestinnän tietosuojalaki etenee ja nyt on esitetty arvioita sen käsittelemisestä eduskunnassa ennen vuoden vaihtumista. Eikö herätä tunteita? Syytä olisi.
Sähköpostia ja liikesalaisuuksia verukkeena käyttäen ollaan säätämässä koko verkkoviestintään ja yksityisyyden suojaan dramaattisesti vaikuttavaa lakia. Hallituksen esityksen mukaan yhteisötilaaja saisi käsitellä tietoa muun muassa sähköpostiviestin lähettäjästä ja vastaanottajasta sekä lähetysajasta. Ahaa, mutta mikä se sellainen yhteisötilaaja on? Yhteisötilaajalla tarkoitetaan viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun tilaajana olevaa yritystä tai yhteisöä, joka käsittelee viestintäverkossaan käyttäjien luottamuksellisia viestejä, tunnistamistietoja tai paikkatietoja.
Yhteisötilaajia ovat esimerkiksi koulut, kirjastot, yritykset, eduskunta ja taloyhtiöt. Lakiin on määritelty, että tunnistetietojen käyttäminen on viimeinen keino. Hienoa, että se on viimeinen keino! Eikö tämä kuitenkin perustu valvojan tulkintaan siitä, missä tilanteessa viimeistä keinoa käytetään? Samalla pitää olla aiheellisesti huolissaan siitä kuka valvoo, että valvoja ei käytä oikeuttaan ennenaikaisesti? Onko tietosuojavaltuutetun toimistolla aikaa valvoa kaikkien yhteisöjen valvojia? Onko järkeä säätä laki jos sen toteutumista ei voida valvoa tasapuolisesti? Poliisille asiaa ei laiteta, koska resursseja ei ole. Laki antaisi työnantajalle suuremmat valtuudet sähköisen viestinnän seuraamisessa kuin poliisille. Eikö tämä yksin riitä syyksi palauttaa laki takaisin valmisteltavaksi?
Lailla halutaan suojella yrityssalaisuuksia, mutta eivätkö yrityssalaisuudet vuotaneet jo ennen internettiä? Pitäisikö samalla heittää roskakoriin postisalaisuus ja kieltää työntekijöitä tapaamasta kilpailevan yrityksen henkilöstöä? Mahdollisuus vääriin tulkintoihin on hillittömän suuri. Alla esimerkki mahdollisesta ääritapauksesta.
Työnantaja on huolissaan, koska he ovat tekemässä läpimurron usealla eri osa-alueella. He haluavat tarkistaa, että kukaan ei varmasti kommunikoi kilpailevan yrityksen kanssa. Työnantaja tietää, että he eivät pääse käsiksi sisältöön jos epäilyttäviä viestejä on lähetetty. Nyt työnantajalla on kuitenkin mahdollisuus nähdä tunnistetietojen perusteella ”riittävästi”.
Pekka on töissä tässä yrityksessä ja hänen ystävänsä Sampo työskentelee Pekan yrityksen kanssa kilpailevassa firmassa. Pekka ja Sampo lähettävät toisilleen usein sähköposteja tulevista tapahtumista ja yhteisistä riennoista. Yrityksen johto huomaa sähköpostiliikenteen ja ymmärtää Pekan olevan suuri riski. Pekka todennäköisesti vuotaa yrityksen salaisuuksia kilpailijalle! Yrityksen johto on huolissaan. He ymmärtävät, että riittävää näyttöä ei kuitenkaan saada aikaan. Sen tajusivat jo asiantuntijat, kun lakia valmisteltiin. Mitään ei kuitenkaan voida todistaa, koska sisältö on salainen. Edes Nokia ei selviytynyt voittajana, kun vakoilusta ei pystytty antamaan riittävää näyttöä ja syyttäjä ei syytettä nostanut. Pekan yrityksessä johto on kuitenkin ovela. He tietävät tarpeeksi ja irtisanovat riskitekijän. Pekka on ihmeissään ja yrityksen johto on tyytyväinen. Yksi torjuntavoitto inhassa yritysvakoilun maailmassa.
Vahvaa työtä.