Suomalainen
Päätoimittaja Kauko Vanajas
Me suomalaiset yhdessä muodostamme kansan omine yhteisine piirteineen. Suomen luonto on muovannut luonnettamme. Olemme juuri viettäneet itsenäisyyspäivää, mitä erilaisimmin tavoin. Suomalaiset kokoontuvat jopa suurella joukolla koteihin juhlimaan itsenäisyyttä. Tämä, on jos ei nyt ainutlaatuista ainakin harvinaista. Isänmaallisuus istuu syvässä ja antaa juhlalle hartaan pohjavireen, joka sitten kääntyy illan mittaan erityiseksi iloksi ja todelliseksi juhlaksi. Rakastamme maatamme. Koti on suomalaiselle miltei pyhä paikka. Koti tarjoaa turvapaikan pois hektisestä maailmasta. Sytytetty kynttilä yksinkertaisuudessaan luo lämpimän tunnelman. Suomalainen on järjestyksen ihminen. Paikat pidetään kunnossa. Suomalainen on ylpeä talojensa ja rakennustekniikan tasosta. Suomalaiset käyttävät usein sanaa kotimainen ja on usein valmis uhraamaan enemmänkin rahaa ostaakseen Suomessa valmistetun tuotteen. Kunnioitus järjestystä ja sitä kautta oikeuslaitosta, lakeja ja säännöksiä kohtaan istuu syvässä. Suomalainen asioi jopa verovirastossa asiallisesti. Kun maailmalla matkustaa voi vain ihmetellä esim. julkisten laitosten huonoa kuntoa. Suomessa ei ole näin ja siitäkin voimme olla ylpeitä. Tämä ei tietenkään ole yleistys ja ovathan rikotut bussipysäkit osoitus jostakin, paljon syvemmälle luotaavista ongelmista.
Tämän maan hyvinvointi on hankittu kovalla työllä. Perussuomalainen ei ole ensimmäisenä hakemassa tukea esim. yhteiskunnalta. Omatoimisuus on kunniassaan. Suomalaiset eivät hurahda myöskään johtajiinsa, kansallisiin ikoneihinkin suhtaudutaan etäisellä kunnioituksella. Suomalainenhan ei ole mitään halaajatyyppiä, ainakaan mitä uusiin tuttavuuksiin tulee. Ei suomalaista tarvitse koskettaa saadakseen tämän kuuntelemaan toista. Suomalainen rakentaa luottamuksen hitaasti mutta varmasti, mikäli häntä ei petetä missään vaiheessa. Ystävyyskin on mahdollinen, mutta on se ainakin pienen kiven alla.
Säntillisyyteen kuuluu taas aikataulujen kunnioittaminen. Suomalaisen on vaikea sulattaa aikatauluista lipsumista. Tupsahtaminen kylään ilmoittamatta ei ole sopivaa. Oman kodin rauhan saa rikkoa vain jos ilmoittaa visiitistä etukäteen. Seurallisuus ei ole suomalaisen vahvimpia puolia, mutta tuttujen ystävien kanssa voidaan irrotella reippaastikin. Itsepäisyys istuu myös lujassa. Tämä on rakentunut varmasti luonnon armottomia oloja vastaan taistelessa, varsinkin maata viljelyskelpoiksi muokattaessa . Suomalainen on vähän liiankin luottavainen tarjottuun tietoon. ”Präntätty mikä präntätty”.
Suomalainen mieskin osallistuu kotitöihin yhä tasapuolisemmin. Onhan se suorastaan huikea ero kun vertaa tilannetta niihin maihin, joissa naiset ovat alistetussa asemassa. Ja sitten omat itseäni liikuttavat kappaleet. ”Finlandia Hymni” ja ”Täällä Pohjan Tähden Alla”. Eläköön Suomi!