• Verkkolehdet
• 07.08.2008
• Pääkirjoitus
• Hynninen
• Katse Arkadianmäelle
• Kaupunki
• Kulttuuri
• Matkalla Marmariksessa
• Valokeilassa
• Jukka Puotila
• Anna-Leena Härkönen
• Koti ja asuminen
• Terveys ja tyyli
• Autot
• Vapaa-aika

Jukka Puotila taikoo eläviä karikatyyrejä

Näyttelijä Jukka Puotila on suomalaisille monesta tuttu. Hän on näytellyt lähes 25 vuotta Suomen Kansallisteatterissa sekä esiintynyt lukuisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Hänellä on kotimaisessa Kotikatu tv-sarjassa keskeinen rooli Pertti Mäkimaana. Puotila tunnetaan laajalti myös imitointitaidoistaan. Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä nähdäänkin hänen imitointiaan pian, kun Jukka Puotila-show saa ensi-iltansa 23.10.

Näyttelijän tielle
Espoosta kotoisin olevalla Jukka Puotilalla oli jo lapsena selkeitä esiintyjän piirteitä, ja hän havaitsi itsessään myös imitointikykyjä varhaisessa vaiheessa.
– Aloitin matkimalla amerikkalaisen satiirisarjan ”Perhe on pahin” hahmoja. Lapsuuteen kuuluu muutenkin semmoinen matkimisen kautta opettelu. Matkiminenhan on imitaatiossa erittäin oleellista. Oikeastaan imitaatio on tietyssä mielessä vain hienompi termi kuvaamaan matkimista. Olin siinä kolmentoista hujakoilla, kun huomasin tämän taidon itsessäni ja aloin vaistomaisesti kehittää sitä, Jukka Puotila kertoo.

Jukka Puotilalle uran valinta oli helppo, sillä hän tiesi mistä piti.
– Lapsellahan on kaikenlaisia suunnitelmia suutarista poliisiin ja lännenmieheen. Mutta kun vakavasti aloin harkita ammattia, niin kyllähän sieltä alkoi pian hahmottua tämä näyttelijäntyö ja sille tielle onneksi pääsinkin. Kun ikää tulee enemmän, niin vaihteleva työ voi jopa tasapainottaa elämää. Eikä näytteleminen aina työltä tunnukaan, sillä nautin esiintymisestä, Puotila hymyilee.

Eläviä karikatyyrejä
Puotila on imitaattorina tulkinnut julkisuuden henkilöitä laidasta laitaan. Uusien hahmojen opettelu on monivaiheinen prosessi.
– Aluksi pitää katsoa, keitä näkee tänä päivänä paljon televisiossa, koska sitä kautta tullaan usein tutuksi suurelle yleisölle. Tuttujen hahmojen myötä katsojat pääsevät juoneen mukaan, ja imitaatiosta tulee kiinnostavampaa. Hyvän imitaatiokohteen pitää herättää voimakkaita tunteita. Teen myös täsmäiskuja, eli opettelen hahmoja, jotka toimivat vain tietylle porukalle, Puotila kertoo.

Puotila hakee imitointiesityksiinsä kiinnostavia henkilöitä, joilla on oma tyyli ja vahva persoonallisuus.
– Toimiva Imitaatio syntyy voimakkaiden persoonien ympärille. Siitä voi lähteä liikkeelle ja rakentaa sketsejä hahmon ympärille. Tässä työssä pitää osata tehdä eläviä pilapiirroksia. Pilapiirtäjän tavoin on osattava poimia henkilöiden ulkoisesta habituksesta ja piirteistä tärkeät yksityiskohdat, jotta niitä voi karikatyyrikuvassa korostaa. Imitoinnissa luodaan eläviä karikatyyrejä, Puotila pohtii.

Valta korostaa piirteitä
Puotila on poliitikkoja imitoidessaan huomannut, että heidän piirteensä ovat valta-aseman myötä voimistuneet.
– Näinhän se näyttää olevan, että valta ja poliittisen aseman hoitaminen voimistavat henkilön karaktääriä. Valta ei hio kulmia, vaan pikemminkin voimistaa ja korostaa henkilön ominaispiirteitä. Kun joutuu antamaan lausuntoja tuon tuosta, on pakko kehittää siihen joku tapa, joka sitten alkaa erottua ulospäin, Puotila tietää.

Puotilalle Esko Aho on ollut haastava, mutta palkitseva imitaatiokohde.
– Kun aikanaan aloin harjoitella Esko Ahoa, mietin että saakohan tästä miehestä oikein kiinni. Onneksi poliittinen asema teki pian tehtävänsä ja Eskosta alkoi löytyä särmää. Oli kyllä sangen riemullista lopulta löytää se Eskon hahmo, Puotila hehkuttaa.

Puotilan henkilökabinettiin on taas tulossa uusia, vahvoja tulokkaita.
– Valtionvarainministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on imitoinnin kannalta kiinnostava. Politiikan kiemurat ovat jo voimistaneet hänenkin karaktääriään, ja viime aikoina myös Kataisesta on tullut mahdollinen imitoitava, Puotila paljastaa.

Tähtihetkiä uran varrelta
Jukka Puotila on näytellyt Kansallisteatterissa jo vuodesta 1984. Hänen mukaansa kiinnostavassa teatteriesityksessä on oltava jotain uutta ja rohkeaa. Katsojalla pitää Puotilan mielestä olla mahdollisuus kokea teatterissa asioita uusista näkökulmista. Uran varrelta mieleen ovatkin parhaiten jääneet esitykset, joissa on luotu uutta.
– Kuka pelkää Virginia Wolfia, Nukkekoti ja Kurt Nuotion ohjaukset ovat jääneet voimakkaina kokemuksina mieleen. Viime kevään Ruma oli erittäin mielenkiintoinen. Se kertoi plastiikkakirurgiasta ja vallasta. Leena Landerin kirjan pohjalta käsikirjoitettu, Juha Malmivaaran ohjaama ”Käsky” oli myös todella vaikuttava. Se tulee nyt myös elokuvana. Kyllä on monesti niinkin, että se produktio mitä on tekemässä, tuntuu kaikkein tärkeimmältä, Tampereen Komediateatterin Lainalakanat-farssissa parhaillaan esiintyvä Puotila kertoo.

Puotila opiskeli Teatterikorkeakoulussa näyttelijäntyötä Jouko Turkan aikana.
– Vahvat ohjaajat jäävät kyllä mieleen. Jouko Turkan avantgardistinen Kamelianainen Teatterikorkeakoulun pihalla oli yksi ikimuistoisimmista produktioista, joissa olen ollut mukana. Voin mielessäni palata siihen syksyiseen ruskasäähän, jossa hengitys höyrysi ja Eiran talot pullistelivat taustalla. Kannettiin levyjä, joiden päällä näyttelijät liikkuivat. Olihan se mieletöntä, näyttelijä muistelee.

Puotilalla on myös ollut monia hienoja rooleja elokuvanäyttelijänä.
– Olen minä semmoistakin legendaarista hahmoa päässyt esittämään, kuin Uuno Turhapuron poikaa. Oli ilo tehdä töitä Vesa-Matti Loirin ja edesmenneen Pertti ”Spede” Pasasen kanssa. Spede oli erittäin lojaali työntekijöitään kohtaan ja hänen kanssaan oli mukava työskennellä. Uuno Turhapuro Vesku Loirin hahmona on kyllä jäänyt suomalaiseen elokuvahistoriaan lähtemättömästi, Puotila miettii.

Imitoinnin juhlaa
Jukka Puotila aikoo marssittaa noin 60 erilaista henkilöhahmoaan kotiteatterinsa, Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle 23.10 alkaen. Vanhojen tuttujen lisäksi Puotilan kavalkadissa on tämän hetken kuumia nimiä pintajulkkiksista poliitikkoihin. Esityksen suunnittelu ja toteutus on Taina Westin ja Jukka Puotilan yhteistyötä. Puotilalle itselleen on selvää millaista imitaatio on parhaimmillaan.
– Imitointia on käytetty pitkään esimerkiksi mainoksissa ja radio-ohjelmissa. Imitaatio vaatii kuitenkin mielestäni aidoimmillaan katsojien ja esiintyjän välisen vuorovaikutuksen. Se on kuin taikatemppu, joka ihmisten pitää itse kokea ja nähdä, Puotila kertoo.

Jukka Puotila show päästää imitoinnin oikeuksiinsa.
– Tämä on lavashow. Katsojat tulevat konsertin omaiseen tilanteeseen, katsomaan esitystä. Valot syttyvät lavalla ja sammuvat katsomossa. Sitten lähdetään mukaan tähän yhteiseen leikkiin. Yleisö joko antaa lupaa, tai ei anna lupaa. Kun yleisö nauraa on lupalappu annettu ja jos yleisö ei reagoi, lupa pitää ansaita menemällä pidemmälle. Imitoija ei koskaan voi lähteä lavalle ylpeänä ”takki auki”. Tässä hommassa pitää olla kaikki aistit hereillä, täysin keskittyneenä ja valmiina muuttumaan moneksi, Puotila paljastaa.

Teksti, Matias Haakana
Kuvat, Leena Klemelä