Ihminen puhuu kodistaan - Esittelyssä pinkillä piristetty koti
Sisustuspalsta kurkistaa ihmisten koteihin ja tutkii uteliaana, mitä koti heille merkitsee?
Taittaja Essi Haapanen asustaa Meilahden idyllisellä
alueella 50-luvun pienkerrostalo asunnossaan jo viidettä vuotta tyytyväisenä.
– Asuinympäristö on aivan ihana ja rauhallinen. Puisto
on vieressä ja varsinkin kesällä täällä
on tosi nättiä, 26-vuotias Essi jutustelee ja kuikuilee keittiön
ikkunasta maisemia.
Essin vuokrayksiön 33 neliötä
ovat tehokkaat.
– Avoin tila ja korkeat huoneet tekevät tilan tunnun. Hukkaneliöitä
ei ole, Essi listaa muutamia asunnon hyviä puolia.
Löydän neidin asunnosta naiseutta,
lapsekkuutta ja visuaalisuutta. Erikoinen yksityiskohta ovat harkitut,
mutta huolettoman oloiset korusommitelmat seinällä. Ne tuovat
vaihtelua valkeuteen. Yleisvaikutelma on pirtsakka niin kuin neiti itsekin.
– Kodin pitää olla oman näköinen. Kämpästäni
on löydettävissä itselleni tärkeitä asioita ja
esineitä, joilla on jokin historia, Essi kertoo.
Asunnon rekvisiitta on kerääntynyt
pikkuhiljaa. Paljoa ei ole ostettu.
– Esimerkiksi eteisen lamppu on isäni opiskelijakämpästä,
pöytä sedän vanha ja tuolit lapsuudesta, hän jatkaa.
Visuaalisella alalla työskentelevän
Essin kodista on luonnollisesti löydettävissä myös
graafisia klassikoita, kuten Maija Louekarin Hetkiä-malliston verhot
ja Henry Toulousen 50-luvun kortteja Pariisista.
– Kaj Stenvallin ankkataulut saivat lähteä, koska ne ovat
täysin persoonattomia, eivätkä kuvaa itseäni. Siksi
niiden paikka on piilossa, Essi paljastaa kaapin kätköistä.
Sen sijaan Flow-festivaali-julisteet saivat jäädä
väriläiskiksi seinälle. Asunnon räikeimpänä
värinä esiin työntyy pinkki työpöytä, joka
kumma kyllä, sointuu taitavasti ympäristöön olematta
lainkaan ällö.
– Juu, täältä löytyy paljon väriyksityiskohtia.
Pirteillä väreillä on pyritty vaikuttamaan mielialaan,
myös sattumalta pinkkeihin verkkareihin sonnustautunut, Essi naurahtaa.
Iloisten värien ja jämptin järjestyksen
vuorottelua, tuumin katsoessani ympärilleni. Jokainen pinni ja rannerengas
ovat siistissä rivissä. Räiskyvä ja järjestelmällinen
luonne ei näköjään ole mahdoton yhdistelmä.
– Tykkään, että asiat ovat järjestyksessä.
Joskus oikein yritän jättää jonkun lojumaan, mutta
jotenkin se aina menee paikoilleen, pörröpäinen Essi itsekin
kummastelee.
Ei kovin paha piirre, ajattelen.
Teksti ja kuva, Riina Heiskanen