PORVOO - Niin lähellä, mutta niin kaukana
Kuin niin kaukana? Eihän Porvooseen aja pääkaupunkiseudulta kuin reilut puolisen tuntia autolla. Niin. Riippuu millä pelillä kuljetaan. Lautalla livutaan kepeästi kolmisen tuntia, lättähattujunalla rullaillaan vajaat kaksi tuntia ja yksivaihteisella pyörällä polkaisee viitisen tuntia.
Eräänä kesäisenä päivänä päätimme ystäväni Kososen kanssa tehdä päiväreissun Porvooseen. Ensiksi lipuisimme lautalla merireittejä pitkin Porvoon satamaan, ja nähtyämme Vanhankaupungin pyöräilisimme sieltä takaisin Helsingin Kallioon. Minä ajaisin yksivaihteisella, Kosonen kaksikymmentä vaihdetta fiksummalla ajoneuvolla.
Intuitio vastaan järjen ääni
Kaikkihan lähti pyörän valinnasta. Löydettyäni veljeni tuliterän maastopyörän kellarin kätköistä, kurvailin sillä ympyrää sisäpihalla. Niin kevyesti kuin se liitikin, ajoasento tuntui suorastaan julmalta kovalta satulalta käsin.
Loin katsauksen telineessä odottavaan, muinoin roskiksesta löydettyyn, rautarunkoiseen pyörääni. Samalla vieroksuin hiilikuiturunkoisen maastopyörän pöyhkeää ja hengetöntä olemusta. "Oma pyöräni on kärsinyt, ajan saatossa patinoitunut arvokkaasti ja karulla tavalla esteettinen, aivan kuten Porvoo. Mutta olisiko se valmis ensimmäiselle matkalleen Porvooseen? Aiemminhan se oli kulkenut enimmäkseen vain lyhyitä etäisyyksiä keskustaan tai Seurasaareen. Muutama lisäkilometri ei olisi sille pahitteeksi", päätin.
Onnekas risteily
Saavuimme Kauppatorin satamaan. Kapteeni kahvitteli ja söi pullaa vailla huolen häivää, vaikka laivan piti lähteä tuota pikaa. Selvisi, että olimme erehtyneet laivasta. Tosin kyllä tämäkin laiva olisi jonain päivänä mennyt Porvooseen.
Vielä ehdimme oikeaan laivaan. Vakuutimme lipputiskillä neidille, että teimme varauksen nimillä Kosonen ja Heiskanen, vaikka neiti ei löytänyt niitä listasta. Ostettuamme liput, ojensimme painavan pyörän herralle, joka tiputti avoimessa korissa makaavan pyöränpumpun vahingossa mereen. Plumps ja matkaan!
Lähestyimme edessämme lipuvaa höyrylaivamaista alusta, josta meille vilkutetettiin iloisesti. Katsoimme Kososen kanssa toisiimme ja purskahdimme samanaikaisesti nauruun. Se oli meidän laivamme, J. L Runeberg.
Livuimme Haikon kartanon, kalastajakylien, ja lukuisien muiden nähtävyyksien ohi, välillä kapeissakin uomissa. Kuuntelimme kaiuttimesta tulvivaa opastusta lähisaarista. Aurinko porotti kannelle ja lohikeitto maistui herkulliselle. Mikään ei olisi voinut olla paremmin, luulin.
"Kävisikö neideille, että kun kerta tiputimme pumppunne mereen, korvaisimme teille toisen risteilyn hinnan?", kapteeni ehdotti pois lähtiessämme.
Porvoon erityinen olemus
Viimeksi kävin Porvoossa viisivuotiaana. Ainokaiset muistikuvani liittyivät suussa sulavaan lakritsiin. Tällä kertaa mieleeni jäivät historialliset nupulakivet, empire-rakennukset, boheemit taideliikkeet, lukuisat museot, antikvariaatit, idylliset kahvilat, jylhä keskiaikainen tuomiokirkko, ja romanttinen pieni suklaatehdas. Kaikkine palasineen Porvoon olemus on toisenlainen, kuin missään muualla.Vanhakaupunki on kerrassaan kaunis paikka, perinteikkään saaristolainen ja samalla eksoottinen. Hyvän fiiliksen kaupunkia on helppo rakastaa, sen rankasta historiasta huolimatta.
Tallusteltuamme tovin noissa tunnelmissa, istahdimme Hotel & Cafe Onnin aurinkoiselle terassille ja käytimme osan pumppurahoista herkutteluun.
Viisikymmentäkolme kilometriä
Luulin, että matka Porvoosta Helsinkiin on kolmekymmentäkolme kilometriä ja taittuu helposti. 53 km -kyltin kohdatessani tuo koko päivän kestänyt huolettomuus katosi sen sileän (moottori)tien.
Siinä sitten poljimme moottoritien laidassa epäurheilullisen näköisinä. Ainut häiritsevä tekijä alkuun olivat isot rekat, jotka aiheuttivat suhteellisen voimakkaan "tempauksen" aina ohittaessaan. Halusin keskittyä maisemiin, mutta energia meni kapealla kaistaleella pysymiseen.
Näkyjä
En siis nähnyt paljoakaan, ainakaan sielua riipaisevaa kauneutta. Ja jos näin, jossain vaiheessa pöly tunki ovelasti silmiini. Ilma oli kuuma ja asfaltti hohkasi lämpöä. Unohdin juoda tarpeeksi. Varsinkin väsyessäni keskityin lähinnä vain lihasten työskentelyyn. Jotain kuitenkin pistin merkille: oransseihin kaapuihin pukeutuneiden munkkien rukoushetken, ohikiitävien kuskien kannustushuudot, kultaisen rypsipellon, jota jatkui silmän kantamattomin, ja kaksi metsästä sinkoutuvaa miestä, jotka olivat pukeutuneet identtisiin vaatteisiin laseja myöten. Kaksosia, hulluja, polttarit, hallusinaatio? Silloin kuin puheemme kävi harvaksi, ystävääni ja minua yhdistivät samanaikaiset naurunpurskahdukset, joista kohokohta oli ehdottomasti nuo metsästä tupsahtaneet identtiset miehet.
Pidimme yhden ruokatauon venesatamassa. Siellä törmäsimme polttariseurueeseen. Nuori morsian pyysi meitä kirjoittamaan lehtiöön rakkauden ohjenuoria. Siinä väsyneessä tilassa päädyin lauseeseen " rakkauden salaisuus on lyhyt muisti". Ystäväni Kosonen päätyi ohjenuoraan "elä!", tai jotain yhtä ytimekästä.
Hitaasti sulavat hampurilaispaksukaiset ahdettuamme iski väsymys.
Kipua ja vammoja
Siinä neljänkymmenen kilometrin vaiheilla, emme enää oikeastaan jutelleet. Aloin laulamaan joululauluja ja muita rauhoittavia. Jalat ja kädet olivat tulessa. "Aja hiljaa isi nyt vaan, niin illalla leikitään"...
Tässä vaiheessa matkaa Kosonen koki tarpeelliseksi kysyä haluaisinko jatkaa metrolla Itäkeskukseen päästyämme? "Ei. Mennään loppuun asti", vaikeroin. "Samoilla linjoilla ollaan", Kosonen vahvisti.
Loppumatkasta ryhdyimme väittelemään nopeimmista reiteistä kiukun siivittäminä. Hetken väiteltyämme, sovimme, että suorituksen kunniaksi on otettava palkintokaljat. Raahaudun paikalle baariin, tilasin tuopin, mutten kyennyt ottamaan kulaustakaan. Kosonen jäi nauttimaan ansaitsemansa palkinnon.
Viikkoa myöhemmin lääkäri totesi rasitusvamman ja tulehduksen käsissä ja määräsi kolme nappia kahden viikon ajaksi ja käsien käyttö kiellon. Yksivaihteisella ajettuna ylämäet oli parasta mennä lujaa ja tankoon nojaten, jotta pääsi huipulle, mutta enpä olisi arvannut, että polkemisesta hajoaa kädet. Mutta, niin kuin Kosonen asian ilmaisi, "poljin käsillä, enkä jaloilla".
Sydämen menetys
Kädet joutuivat koville, mutta Porvooseen rakastuin. Kävin jopa katsomassa siellä useana päivänä puutaloa, jonka melkein ostin. Jotain järkeä päähäni oli kuitenkin siunaantunut. Kyseinen vanha puutalo olisi pitänyt sisällään, vaikka mitä pommeja, ainakin tutun asiantuntijan mukaan. Myös yksivaihteinen oli järjettömän huono veto, mutta siitä olen varma, että tästä reissusta kehkeytyy vielä hieno traditio. Ensi vuonna uudestaan! Mahdollisesti veljeni maastopyörällä.
PORVOOSEEN
Porvoo on lähellä pääkaupunkiseutua ja sijaitsee E 18-tien varrella. Linja-autot kulkevat säännöllisesti pääkaupunkiseudun ja Porvoon välillä. Porvooseen pääsee myös meriteitse m/s RoylCat -vesibussilla ja höyrylaiva -tyyppisellä m/s J. L Runeberg aluksella. Laivat suuntaavat Helsingin kauppatorilta kauniin saariston läpi Porvoon satamaan. Myös omalla veneellä on mahdollista rantautua Porvoon uusitun jokirannan vierasvenesatamaan. Porvooseen on mahdollista myös reissata museojunalla. Vanhanajan lättähattujuna lähtee historiallisella matkalle Helsingin rautatieasemalta kesälauantaisin.
Moottoritie E 18 40–50 min, Maantie 170 1h 10 min, M/s King 3 h 10 min, m/s J.L Runeberg 3 h 20 min,
Linja-auto 55 min-1h 15 min, lättähattujuna 1 h 45 min, Pyörä: Leppoisaa vauhtia 4-6 h.
Lisätietoja matkailusta Porvoossa: www.porvoo.fi/matkailu ( Lähde: Porvoon kaupungin matkailumuseo Tourist information -opas 2008: Porvoo on lähellä.)
Teksti, Riina Heiskanen
Kuvat, Riina Heiskanen ja Inka Kosonen