Symppis ja ovela piru
Veli-Matti Hynninen
Rebecca yllätti
"Kurre" Nuotion ohjaama musikaali Rebecca on tämän teatterisyksyn loistava pelinavaus. Rakkauden hurmassa liitävä roolihahmo Maxcim De Winter löytää leskeksi jäätyään rakkaudenpalon, jota ei mikään sammuta. Kirjailija Daphne du Maurier vahvistaa rakkauden syvyyttä mystisyyden vastustamattomalla voimalla.
Musikaalin "Wagner rock" Rebecca- lauluineen soi katsojan korvassa vielä Pitkänsillan toisella puolellakin hamaan seuraavaan aamuun asti. Rakastavaisten matka Monte Carlosta Englantiin Manderleyn kartanoon paljastaa elämän kauneimman ja pimeimmän ulottuvuuden rajusti ja säälimättömästi.
Näytelmä vihjaa, että saavuttamattoman rakkauden kaipaus pitää elämää pystyssä. Silloinkin kun omat voimavarat on käytetty loppuun, rakkauden voima kantaa. Huonosti käy vain sille, joka ei uskalla antautua elämälle vaan tyytyy aina elämään vain toisten kautta.
Elämän pimeää puolta edustava Mrs. Danvers elää Rebeccan muistoissa, eikä huomaa, että hänen oma elämänsä muuttuu katkeraksi. Manderleyn salaisuus rohkaisee karistelemaan kaunaisuuden ja yllyttää varauksettomaan riskinottoon. Rebecca kiehtoo katsojaa eniten ehkä siksi, että se tulee niin lähelle omia tunteitamme, pelkojamme ja unelmiamme.
Rebecca valittiin vuoden 2007 musikaaliksi. Wienissä se on kerännyt kohta jo puoli miljoonaa katsojaa. Alfred Hitchcock teki Rebeccasta elokuvan jo 1940. Elokuvaversiot ja lukijat ovat erikseen. Nyt Rebeccan maailmanvalloitus tuo valoa suomalaiseen syyspimeään Helsingin Kaupunginteatterissa.
Näytelmässä - aivan kuten elävässä elämässä - paha ja hyvä taistelevat. Kaiken kokenut naispaholainen yrittää päihittää neitseellisen viattoman enkelihahmon. Mutta näytelmä ei kaunistele todellisuutta. Paha saa kyllä palkkansa, mutta sen hyväksi puoleksi on laskettava sen tarjoama apu hyvyyden ja kauneuden löytämiseksi.
Raamatussakin nähdään ruma synnin syövyttämänä, mutta silti siitä voi - kuten monet haluavat - nauttia. Mutta kestävää on kuitenkin vain kauneus ja hyvyys. Sitä kohti olemme matkalla. Elämän pirullisuutta ei torjuta ummistamalla silmiä vaan luomalla uutta parempaa todellisuutta. Kyky havaita maailmassa kaunista (the sense of beauty) kuuluu elämän olemukseen. Kasvot paljastavat, katse kertoo.
Myyttinen tarina myllymiehen kärryistä todistaa samaa kuin Maurier näytelmällään. Myllymatka katkesi, kun painavaa kuormaa kuljettavasta kärrystä irtosi pyörä. Myllymies kiroili ja yritti nostaa pyörää epätoivoisesti paikalleen, mutta turhaan. Ähkiessään hän siinä samalla mutisi, etteipäs edes piru tule auttamaan. Piru kuuli tämän, tuli paikalle, nosti kärryn ilmaan ja käski myllymiestä panemaan pyörän nopeasti paikoilleen. Minulla on kiire Heinolan markkinoille tappeluttamaan humalaisia, piru kuittasi lopuksi.
Pahan voittaminen käy vaikeaksi joskus siksi, että se näyttäytyy avuliaana ja sympaattisena, eikä läheskään aina näytä todellisia kasvojaan. Siitäkö, vai mistä johtuu, että onnistumisen pelko ja hyvän saavuttaminen on jostakin kumman syystä joskus niin vaikeaa? Paha voi kuitenkin palvella hyvää auttamalla löytämään kauneuden.
Pitäisi uskaltaa laskeutua kellarin pimeyteen kuten se nainen, joka ei uskaltanut mennä kotinsa kellariin muulloin kuin riidan aikana. Riidellessään miehensä kanssa nainen kävi hoitamassa kellariasiat, hillopurkit saatiin ojennukseen ja elämä rauhoittui kummasti.
Käymällä teatterissa tai pistäytymällä kellarissa voi löytää yllättävän valon.