Pääkirjoitus
Päätoimittaja Kauko Vanajas
Mietelauseilla ja huumorilla työviikon ja elämän kimppuun
Yksi metodi latautua alkavaan työviikkoon on kerätä kourallinen mietelauseita matkan varrelle. Niitä voi sitten poimia fundeerattavaksi aina luovaa taukoa pidettäessä. Pääsiäisenä Lontoossa käydessäni kirjoitin muistiin erään pubin looshin selkämyksestä Gandhin mietteen ”Maailmassa on tarpeeksi jokaisen tarpeiden, mutta ei jokaisen ahneuden tyydyttämiseen.” Kotiin tultuani etsin käsiini Gandhin toisen mietelauseen ”Meidän täytyy olla muutos, jonka haluamme nähdä.” Jean-Jaques Rousseaun ajatus ”Omistamasi raha on sinulle vapauden väline: tavoittelemasi raha on orjuuttajasi.” Mietelauseet pitävät ajatusprosessin yhtenä runkona yllä suhteellisuuden tajua. Se antaa voimaa mielenkiintoisella tavalla. Inhimillisen ripauksen saa esimerkiksi Toivo Pekkasen mietelauseesta "Elämä on lyhyt ja vuodet katoavat nopeasti. Ihmiset tavoittelevat niin monenlaisia asioita - mutta kun Kuolema tulee ja kopauttaa olkapäälle, he huomaavat olleensa onnellisia vain silloin kun rakastivat."
Huumori on hyvä pitää aina mukana töitä tehdessä, tilanteen mukaan soveltaen. Joidenkin ihmisten kanssa tulee huumorin siivin mainiosti toimeen, jotkut eivät voi yksinkertaisesti elää ilman huumoria. Sitten on tietenkin niitä, joiden kanssa on hyvä pitäytyä vain tiukan asiallisella linjalla. Huumorin tulee naurattaa ja purkaa jännitystä. Intiassa sovelletaan nauruterapiaa. Asian harrastajat kokoontuvat nauramaan ilman mitään erityistä aihetta. Sanotaankin, että nauru pidentää ikää. Posititiivinen elämänasenne auttaa myös sairauksista ja muista ahdingoista selviytymiseen. Kolikon kääntöpuolena puhutaan kaiken murheen itseensä patoavien ihmisten kohdalla kuvaavasti myrkkytynnyreistä.
Huumori rikkoo usein jään. Armeijassakin heitettiin ”kevyttä kenttähuumoria”. Työpaikoillakin on usein aivan omat huumoriklikkinsä. Stressaavista tilanteista selvitään huumorin avulla ja jopa yhteishenki lujittuu. Eräänä iltana vaimoni kanssa lenkkeillessä yhteistä huumoria viljellessämme mietimme, ettei varmaan kukaan muu ymmärtäisi juuri meidän huumoriamme. Elämään kuuluvissa traagisissa tapahtumissa pientä helpotusta tuovat niihin ehkä nk. ”isoa kuvaa” vasten katsottuna liittyvät hiuksenhienot humoristiset vivahteet, jos ne vain haluaa hiljaisuudessa nähdä. Humoristinen ihminen suorastaan hakemalla hakee aina näitä nyansseja. On muuten ihmeellistä havaita, että kun ihminen on saavuttanut jonkin suuren päämäärän elämässään hän ei yleensä naura. Tämä on hämmentävää siksi, että nauraminen yleensä liitetään onnellisuuteen. Tätäkin mysteeriä on mielenkiintoista pohtia. Tuoko suuren tavoitteen saavuttaminen samalla hetkellä mukanaan pelon tyhjyydestä?