Liperit Kaulasta
Veli-Matti Hynninen
Miten Suomi pärjää?
Myöhäinen talvi sotki liikenteen ja nosti ilmoille kysymyksen: onko nyt kevät vai talvi? Entä seuraavaksi: onko tulossa kevät, kesä vai talvi?
Euroopan turvallisuusseminaarissa Finlandia-talolla oli puhe jäätyneistä kriiseistä. Jos kriisit jäädytetään, poistuvatko ne, vai poksahtavatko ne uudestaan pintaan poliittisen ilmaston lämmetessä?
Tätä oli pohtimassa komea joukko ulkopolitiikkamme huippuasiantuntijoita. Monet heistä olivat mukana jo Helsingin ETYKissä 1975. Silloin Suomeen kokoontuneet 35:n maan johtajat allekirjoittivat päätösasiakirjan, jota pidetään pelinavauksena kylmän sodan päättymiselle.
Nyt ETYK on muuttunut ETYJiksi, jonka puheenjohtajamaana Suomi toimii vuoden 2008 ajan. Elisabeth Rehn ihmetteli miten 1975 oli mahdollista, että Kekkosen vieraspöydässä istui vain miehiä?
Naiset ovat - onneksi - tulleet.
Suomelle Helsingin ETYK merkitsi puolueettomuusasemamme vahvistamista. Oli tarkkaan mietittävä miten säilyttää hyvät suhteet Neuvostoliittoon ja miten saada länsi vakuuttumaan puolueettomuudestamme. Jaakko Iloniemi todisti seminaarissa, että tässä onnistuimme sataprosenttisesti.
Iloniemi kertoi myös miten Dipolissa esille nostettujen asioiden ryhmittelemistä auttoi keittiöstä löydetyt kolme leipäkoria. Kolmanteen koriin poimituista ihmisoikeus.- ja sananvapauskysymyksistä tulikin sitten ETYKin keskeinen tavaramerkki, joka alkoi muuttaa maailmaamme avoimemmaksi ja turvallisemmaksi.
Ekumeenisen neuvoston vuosikokouksessa, Kulttuurikeskus Sofiassa, metropoliitta Ambrosius käsitteli elämän turvallisuuskysymyksiä "jäätyneiden kriisien" kannalta. Jos ajan haasteet kierretään, ne eivät häviä vaan vanhetessaan kasvavat. Ekumenian mallimaana seurakuntiemme perustoimintoihin kuuluva yhteinen rukous ortodoksien, katolisten ja vapaiden suuntien kanssa ei saisi laantua. Seurakunta on Kristuksen ruumis, yksi ja jakamaton.
Vaikka postmodernin ajan jälkeinen aikamme täyttyisi taiteen, henkisyyden ja viihteen rönsyilevistä virroista, uskonnon paikkaa ne eivät kykene korvaamaan. Vaikka aikamme on täynnä monimutkaistunutta, arkipäiväistynyttä, hyötyhakuista ja unelmattoman sekoilua, emme löydä vastausta elämänjanoomme ilman pääsiäisuskoa.
Jos kirkko juuttuu sisäänpäin kääntyväksi paikallaan polkijaksi, se kadottaa rohkeutensa kulkea etujoukkona maailmassa. Jeesus on tie - siis on oltava liikkeellä. Myös totuus on prosessi, ei pysähtyneisyyden ankkuri, sanoi Ambrosius. Jeesuksen seuraajan on oltava tässä elämän virrassa mukana.
Aikamme moniarvoisuus ja yksilökeskeisyys etsii seuraa epähierarkisesta sosiaalisuudesta. Puheenvuoroissa kuulin, että sosiaaliset yhteytemme ovat niin eriytyneitä ettei perinteisillä kohtaamistavoilla saavuteta tulosta sen enempää seurakuntaelämässä kuin maailman turvallisuustantereillakaan.
Monimutkaistunut aikamme on suuri haaste kirkolle. Maailma on yllätettävä ja hengellinen ilo tuotava kaipaajien keskelle. Monissa puheenvuoroissa kuulin myös miten opillinen ja hallinnollinen korostus on korvattava hengellisellä moniarvoisuudella.
Kaksi erilaista seminaaria, mutta yksi kaipaus. Miten rakentaa maailmastamme turvallisempi, parempi, läheisempi ja rakkaampi? Mikkelin piispa Voitto Huotari muistutti, että alkujaan kristityt tunnettiin keskinäisestä rakkaudestaan. Mutta miksi ihmeessä meidät liian usein nyt tunnetaan keskinäisestä raatelevuudestamme?
Olen täysin samaa mieltä Tampereen uuden piispan kanssa: tarvitsemme tinkimätöntä hengellisyyttä ja sen tuomaa rakkautta.
Pääsiäisilo on puhdasta iloa.