Aikuistunut Rakkautta & Anarkiaa
Elokuvayleisön ihailema festivaali tarjosi tänä vuonna leipää ja psykedeelisiä sirkushuveja
Helsinkiläisten elokuvaystävien oma kultakimpale Rakkautta & Anarkiaa on saavuttanut kypsän iän. Poissa ovat tietynlainen epämääräinen uho sekä hieman puberteetille tuoksahtava henkinen hygienia. Tilalle elokuviin hurahtaneet ja muut satunnaiset töllöttäjät ovat saaneet itsevarmuudella toimivan, yhteiskunnallisiin epäkohtiin osallistuvan festivaalin, jossa järjestelyjen osalta asiat tuntuvat etenevän kuin itsestään. Eikä asian ytimestäkään, eli elokuvatarjonnan laadusta, löydy pahemmin moitittavaa. Homma toimii toisin sanoen henryfordmaisen liukkaasti, ja kun kokonaisuuteen lisätään kosiskelevan lämminhenkinen leikkimielisyys, voidaan nyt kaksikymmentäyksi vuotta täyttävä festivaali tuomaroida varsin onnistuneeksi.
On tullut aika summata kerma niistä pätkistä, jotka aikanaan päätyvät yleiseen levitykseen kotimaisiin elokuvateattereihimme.
Monet Rakkautta & Anarkiaa käynyt ranskalaisohjaaja Jan Kounen (Vibroboy, Doberman, Blueberry), heittäytyy tällä kertaa huumeista, kyynisyydestä ja mainoksista koostuvaan likaiseen maailmaan. 99 frangia perustuu Frederic Beigbederin ristiriitaisia tunteita herättäneeseen romaaniin. Kirja on käännetty ainakin 26 eri kielelle, ja jotta kaikille olisi selvää, että kyseessä on markkinointistuntteihin liittyvä teema, teoksen nimi vaihtelee eri maiden valuuttojen ja kirjan hinnan mukaan. Suomessa sitä voi näin ollen tiedustella joko nimellä 24,99e (kovakantinen) tai 8,99e (pehmeäkantinen). Itse elokuva on Kouenin tapaan silkkaa sekopäisyyttä. Se on kertomus Pariisin mainosmaailmassa menestyvästä copywriterista, jonka hörhöilyn määrä saavuttaa jättiläismäisiä piirteitä. 99 frangia on visuaalinen ilotulitus, joka on tarinaltaan täysin koukuton. Se on todennäköisesti ollut Kounenin päämäärä, sillä hän on elokuviensa lisäksi harjaantunut mainoskuvaaja.
Epileptikoille ja muille rauhallisemmasta menosta nauttiville suosittelemme jotain aivan muuta. Esimerkiksi mangaguru Hayao Miyazakin ja hänen perustaman Studio Ghiblin esikoinen Nausicaä vuodelta 1984 on aivan loistava. Se on laissaan kestoklassikko, joka onneksi saapuu Suomen elokuvateattereihin kahdenkymmenenneljän vuoden odottelun jälkeen. Jos edellä mainittu tieto ei saa kelloja soimaan, niin voimme mainita, että samaisen herra Miyazakin päästä ovat myös kotoisin muun muassa Kissojen valtakunta, Naapurini Totoro ja Kikin lähettipalvelu.
Yhtä varmasti kuin pommi tulee myös koko ihmiskunnan Matti Nykäsestä eli Diego Armando Maradonasta kertova dokumentti, Maradona, herättämään suurta hilpeyttä. Filmistä ei valitettavasti pysty paljastamaan muuta kuin sen, minkä suurin osa meistä älyllisistä jo tietääkin: Maradona on niin sanotusti erikoinen kaiffari. Tämän itse kukin pääsee halutessaan toteamaan aikaisintaan Marraskuun lopussa, jolloin filmi saa kaupallisen ensi-iltansa Suomessa.
Teksti, Fredrik Eriksson
Kuvat, R&A