O.K. Corralin eeppinen mittelö
Kolme Uudessa Meksikossa riehunutta karjavarasta poseeraamassa revolverisankareiden suosimalla tavalla - istuen studiokuvassa aseet reippaasti esillä.
Myrskyisänä päivänä lokakuun loppupuolella 1881, Tombstonen kaupunki Arizonassa sai todistaa villin lännen historian surullisen kuuluisinta ampuvälikohtausta. Karjapihan takana olevalla autiolla tontilla kaupungin sheriffi Virgil Earp, hänen veljensä Wyatt ja Morgan sekä heidän ystävänsä, uhkapeluri Doc Holliday kävivät tulitaistelun neljän karjapaimenen kanssa. Miehet olivat Clantonin ja McLauryn veljekset. ”Hetkessä miehistä kolme poistui ajasta iäisyyteen”, toitotti ensimmäisenä tapahtumasta raportoinut The Tombstone Epitaph lehti etusivun otsikollaan. Mittelön kesto oli itse asiassa vain reilut puoli minuuttia. Seurauksena oli kuitenkin kuukausia kestänyt kostonhimoinen ammuskelujen kierre.
Aseiden pauke ei ollut lännessä mitenkään ainutlaatuinen ilmiö. Tuliaseiden hallussapito oli rajaseudulla paljon yleisempää kuin Yhdysvaltain itäosissa. Lännen sanomalehdet kirjoittivat jatkuvalla syötöllä kaikenlaisista aseellisista yhteydenotoista, kapakkarähinöistä, lainsuojattomien jahdeista ja rikollisuuden vastustamiseksi perustettujen epävirallisten valvontakomiteiden toiminnasta. Välillä käytiin myös klassisia eurooppalaistyylisiä silmästä silmään kaksintaisteluita. Mutta O.K. Corralin taisto oli se, josta kirjoitettiin eniten. Sen maine revolverisankareiden legendaarisimpana kohtaamisena on hyvin ansaittu, sillä siinä ruumiillistuvat jotkin rajaseudulle tyypillisimmät vihamieliset vastakkainasettelut - lainvartija vastaan lainsuojaton, korttihai vastaan karjapaimen, kaupunkilaistunut kaupustelija vastaan säiden karaisema uudisasukas.
Tämäntyyppinen jako vastapareihin oli kyllä jossain määrin kaukana totuudesta. Vaikka jotkut lännen tulitaisteluiden osapuolista edustivat lakia, oli jako hyviin ja huonoihin miehiin vähintäänkin hämärä. Yhteenotot perustuivat usein kuitenkin hillittömiin tunteenpurkauksiin. Useimmat mittelijöistä olivat helposti kiihtyvää häikäilemätöntä sorttia. Kun tilien tasaamisen hetki koitti, ei ollut suurtakaan merkitystä sillä kummalla puolella lakia seisottiin; heidän lakinsa oli ase ja tavaramerkkinsä refleksinomainen reagointi tiukassa tilanteessa. Tombstonessa, kuten muuallakin lännessä, pyssymiehiä olivat niin sheriffit kuin karjavarkaat. He olivat yhtä hyvin yhteisönsä kunnioitettuja jäseniä kuin kaikkien halveksimia hylkiöitä.
Kauko Vanajas kääntänyt kirjasta "The Gunfighters".