Pääkirjoitus
Päätoimittaja Kauko Vanajas
Ajatusten virta vie luovaa ihmistä
Aloitan päivän työt. Elämää yksinäiseen puurtamiseen tuo aamu-tv. Kuuntelen ohjelmaa puolella korvalla kunnes minun on keskityttävä katsomaan sitä täydellä intensiteetillä. Syynä on akatemiatutkija Pekka Janhusen haastattelu. Mies kertoo kehittämästään sähköisestä aurinkotuulipurjeesta, joka saattaa mullistaa avaruudessa liikkumisen maan lähiympäristön ulkopuolella. Aurinkotuulipurje on siis Janhusen keksintö, joka käyttää aurinkotuulta avaruusaluksen työntövoiman lähteenä, eikä siten tarvitse lainkaan polttoainetta. Aurinkotuuli taas on auringosta peräisin oleva plasmavirtaus. Huh huh!
Seuraan Janhusen rauhallista ja äärimmäisen vakuuttavaa esiintymistä lumoutuneena ja suurta kunnioitusta tuntien. Mies puhuu huipputekniikasta kuin ranskanleivän ostamisesta. Hiljennyn miettimään tutkijoiden ja keksijöiden tapaa ajatella. Heidän aivoissaan muhiva informaatiomassa etsii kaiken aikaa ulospääsytietä purkautuakseen kuin tulivuori. Tuloksena on rationaalisia ratkaisuja jokapäiväistä elämäämme helpottamaan. Oletan että keksijä käsittelee tietojaan kuten kielellisesti lahjakas ihminen, joka hahmottaa uuden opeteltavan kielen rakenteet löytäen yhtymäkohdat muihin kieliin helposti. Hän oppii näitä uusia kieliä uskomattomalla nopeudella. Nämä ihmiset tarjoilevat sitten ikäänkuin keksintönä aivoilleen uuden kielen.
Amerikkalainen tutkija Mihaly Csikszentmihalyi korostaa sisäisten palkkioiden merkitystä luovien yksilöiden toiminnan suuntaajana. Hän on ottanut käyttöön flow-termin. Tällä hän tarkoittaa, että luova yksilö hankkiutuu tekemään asioita, joista hän nauttii. Hän antautuu virran (flow) vietäväksi. Tällaisessa tilassa ajan taju häviää; on vain tehtävä, joka vie kaiken huomion. On vain tuo virta, joka kuvaannollisesti kuljettaa ihmisen ”ajan ja paikan tuolle puolen”. Tämä tila voi osua kenen tahansa ihmisen kohdalle, joka innostuu jostain asiasta. Tällaisessa tilassa pelkkä haasteellinen tekeminen tai uuden idean synnyttäminen tuottaa ihmiselle suurta mielihyvää. Luovuutta tämäkin Kelloseppä Jaakko Könnin (1774–1830) kerrotaan tehneen Venäjän keisarin tyttärelle sormukseen kellon, joka näytti muun ohessa millä puolen maapalloa kuu kulloinkin oli. Käytyään vuoden ja vuorokauden kello seisahtui. Pietarista ei löytynyt kelloseppää, joka olisi osannut laittaa kellon käymään. Könni kutsuttiin hoviin, mutta korjaustyö tuli tehdä ilman työkaluja. Könni riisuttiin ennen työhön ryhtymistä alasti. Kelloseppä oli kätkenyt pienen naulan suuhunsa, jonka hän asetti kelloon paikalleen. Niin kello alkoi taas käydä ja Könni tuli kuuluisaksi nyt myös Pietarin hovissa.