Liperit kaulasta
Veli-Matti Hynninen
Itkemällä Kiinan muurille
Tarina naisesta, joka sai itkullaan Kiinan muurin sortumaan, on nyt ajankohtainen.
Olympiatuli on myrskyisän matkansa jälkeen vihdoin saavuttanut päämääränsä. Olympiatuli on rauhantuli. Sen tehtävänä on sulattaa itku nauruksi ja viha rakkaudeksi. Se on kutsu maailman kaikille kansoille astua päättäväisesti rauhantielle.
Kiinalaisen kylän kaunotar Binu oli tunnettu itkuistaan. Ankarista kielloista huolimatta hän ei yksinkertaisesti osannut olla itkemättä. Kiinalaisen elämäntavan mukaan itku oli nieltävä, kyyneleet oli kätkettävä, itkunsa näyttäminen tiesi varmaa kuolemaa.
Niinpä äiti oli opettanut Binun itkemään hiuksillaan, kätkemään kyyneleensä paksuun mustaan tukkaansa. Näin taitavan äidin neuvoma Binu pelastui varmalta kuolemalta, mutta ei aivan seurauksitta.
Binun hiukset eivät päässeet toisten neitokaisten lailla nutturalle tai palmikoille vaan ne pysyivät märkinä ja hajallaan peittäen hänen kauniit kasvonsa. Vaikka Binu oli nuori ja kaunis, hänet nähtiin surumielisenä ja rumana, eikä hänellä ollut kysyntää tavoiteltujen miesten maailmoissa.
Kun kylän ilosilmät naivat maanomistajia, seppiä ja kauppiaita, Binu sai miehekseen orvon Qiliangin, jolla ei ollut muuta omaisuutta kuin yhdeksän mulperipuuta. Rakkaus sai Binun ja Qiliangin onnen kukoistamaan hivelevän säteilevänä niin että muut alkoivat jo kadehtia heidän onneaan.
Mutta kohtalo puuttui yllättäen peliin. Kylän monien miesten lailla myös Qiliang siepattiin kesken päivän askareiden kauas valtakunnan toiseen reunaan rakentamaan suurta muuria. Ero rakkaasta Binusta näytti väistämättömältä.
Miten kestäisi rakkaus, miten jatkuisi onni?
Heidän kohtalostaan alkoi rakentua lyyrinen legenda kuolemaa väkevämmästä
rakkaudesta. Kyynelten kasvattama rakkaus luo näet kekseliäisyydellään
aivan uutta, ennennäkemätöntä todellisuutta. Rakkautta,
joka ei anna periksi, ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä
pahaa.
Talven lähestyessä Binu teki rohkean päätökseen. Hän pakkasi kutomansa sukat ja villapaidat reppuunsa ja lähti jalan suunnattomalle taipaleelle kohti kaukaista muuria. Matkalla häntä opastanut surullinen sammakko lohdutti häntä.
Vaikka matka oli uuvuttava ja vaivalloinen, se oli täynnä toivoa ja peräänantamattomuutta. Eihän matka rakastetun luo koskaan ole liian pitkä. Matka oikeaan päämäärään ei katkea kesken, sillä edessä oleva ilo on matkaajan ikuinen voimanlähde.
Lopulta Binu näki muurin kiemurtelevan vastaansa. Tarina Binusta eli Meng Jiangnünista tunnetaan Kiinassa myyttinä naisesta, jonka itku sai Kiinan muurin sortumaan. Eksoottinen tarina matkasta Kiinan muurille toistuu monissa kulttuureissa legendoina ja myyttisinä versioina.
Tämän tarinan voi tarkemmin lukea Riina Vuokon suomentamasta Su Tongin kirjasta Uskollisen vaimon kyyneleet, Myytti Meng Jiangnüsta.
Kertomus Binusta ja ja Qiliangista muistuttaa kyynelten lahjasta. Ei itkussa koskaan ole mitään hävettävää - kyyneleet kantavat kauas. Vaikka tunnistaisimme lähellämme maailman koko kauneuden, olisiko meillä voimia sen kokemiseen ilman kyyneleitä?
Kyynelkanavaan näyttää olevan kätketty kauneuden kokemisen ja ymmärryksen lähde. Ei siis mikään ihme, että kulttuurimme kysyy meiltä syviä kokemuksia kyynelten kautta..